Ihmisoikeuksien puolustaminen vaatii työtä rikollisia vastaan
Suomalaiselle ajatus inhimillisestä turvallisuudesta ja sen erottamattomasta yhteydestä maan turvallisuuteen ja kehitykseen ei tunnu kovin vieraalta. Suomalaisen hyvinvoinnin perustalla ei ole pelkästään teknologinen osaaminen vaan hyvä sosiaalinen kehitys, jossa luottamus yhteiskuntaan ja sen suojaaviin instituutioihin on vallitseva.
Kun olin ETYJ:n ihmiskaupan erityisedustajana, minulla oli suhteellisen usein mahdollisuus tavata kansainvälisten järjestöjen ihmisoikeuksien parissa toimivia edustajia ja sen perusteella voin todeta, että käsitys huonoista ajoista on yhteinen. Vähäinen kiinnostus ihmisten oikeuksien toteuttamiseksi arkipäivän elämässä on realiteetti puhumattakaan uusien inhimillistä turvallisuutta uhkaavien tekijöiden nostamisesta poliittiselle agendalle. Onneksi meillä on kansainväliset instituutiot kuten Etyj ja vanhat sitoumuksemme muistuttamassa meitä siitä, että inhimillinen turvallisuus ja ihmisoikeudet on toteutettava yhä uudelleen juuri tämän päivän ihmisiä ja uhkia vastaan.
Ajatus siitä, että valtio ei voi olla turvallinen, elleivät ihmiset elä turvassa, on esiintynyt jo kauan YK:n maailman kehitystä käsittelevissä raporteissa. Brundtlantin raportin Kestävä Kehitys konsepti, UNDP:n inhimillisen kehityksen raportti vuodelta 1994, Millenniumtavoitteet ja inhimillisen turvallisuuden komission raportti Kofi Annanille vuonna 2003, sekä Mary Kaldorin työryhmän ns. Barcelona raportti Javier Solanalle äskettin, ILOn globaalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia koskevan maailmankomission raportti vuonna 2004, Helsinki prosessi ja inhimillisen turvallisuuden työryhmä, YK:n siirtolaisuusfoorumi ja tietenkin ETYJ:n turvallisuuskonseptin kolme koria, joissa sotilaallisen ja poliittisen turvallisuuden rinnalle tuotiin taloudellinen ja ympäristö- sekä inhimillinen ulottuvuus Helsingissä 1975.
Mitattaessa inhimillisen turvallisuuden tilaa, on tarkasteltava kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa jokaisessa yhteiskunnassa. Keskittyminen ihmiseen on ensisijaista kuten Sadako Ogata sanoo: ihmisten keskeisten vapauksien turvaaminen ja laajentaminen. Inhimillinen turvallisuus ei toki pyri korvaamaan valtion turvallisuutta vaan täydentämään sitä ja valtioilla on vastuu sen toteuttamisesta. Tälläkin hetkellä meillä on useita todisteita tästä, ns romahtaneista valtioista Ogata esittää, kuten Irak, Afganistan ja Palestiina. Valtiot eivät ole turvallisia, kun ihmiset eivät ole, eivätkä ihmiset ole turvassa, kun vahvaa demokratiaa kunnioittavaa valtiota ei ole. Ihmiskaupalle otollinen tilanne on, kun ihmiset ovat epätoivoisia tulevaisuutensa suhteen.
Ehdottaessaan uutta turvallisuusstrategiaa EU:lle Solanalle jätetty Barcelonan raportti analysoi Eurooppaa uhkaavia tekijöitä siten, että mikään uhista ei ole pelkästään sotilaallinen, eikä niitä siten voida torjua pelkästään sotilaallisin keinoin. Uhkina luetellaan terrorismin lisäksi muun muassa romahtaneet valtiot ja kansainvälinen rikollisuus, joilla on yhteydet toisiinsa. Mary Kaldor, yksi raportin kirjoittajista määrittelee, että kysymys on yksilön turvasta perustavanlaatuista turvattomuutta vastaan. Hän luettelee esimerkkeinä kidutuksen, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun, ihmisten häviämisen ja orjuuden kestämättöminä turvattomuuden tiloina, jotka loukkaavat inhimillistä turvallisuutta. Raportti ehdottaa että EU:n tulisi myötävaikuttaa jokaisen ihmisen suojeluun ja ottaa strategiakseen inhimillisen turvallisuuden ensinnäkin moraalisyistä, koska kyseessä on yhteinen inhimillisyytemme, toiseksi legaalisyistä, viitaten YK:n peruskirjaan ja EU:n perussopimuksiin sekä kolmanneksi valistuneesta itsekkyydestä johtuen, koska turvallisuus on jakamatonta.
Valtioiden romahtamisesta ja siitä syystä syntyneissä niin sanotuissa uusissa sodissa Afrikassa, Balkanilla, Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella voi hyvällä syyllä kysyä, miten erottelu valtioiden ihmisoikeusrikkomusten, ei valtiollisten toimijoiden loukkauksien tai aseellisten joukkojen välisen konfliktin välillä on hyödyllinen. Väkivalta kohdistuu joka tapauksessa enimmäkseen siviileihin ja ulkoisen ja sisäisen ero hämärtyy. On sanomattakin selvää, että nämä maat voivat muuttua turvallisiksi vain aseellisten yhteydenottojen päättyessä ja inhimillisen turvallisuuden kasvaessa voivat panostaa ihmisten ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumiseen. Inhimillisellä turvattomuudella on taipumus laajeta rajojensa ulkopuolelle sekä hyvistä syistä, kun ihmiset hakevat elinmahdollisuuksia muualta tai huonoista syistä, kun syrjäytyneisyys ja turvattomuus purkautuu vihana tai väkivaltana toisia ihmisiä tai kansallisuuksia kohtaan.
Onkin mielenkiintoista, että me kaikki miellämme terrorismin uhan ja taistelun sitä terrorismia vastaan todelliseksi ja tämä on mobilisoinut maailmanpolitiikan, mutta samalla vältämme näkemästä yhteyden siihen inhimilliseen turvattomuuteen, nuorten ihmisten syrjäytymiseen, joka toimii kasvualustana mille tahansa äärimmäisille ja rikollisille voimille jotka käyttävät tilanteen hyväkseen.
Suosittelen lämpimästi Amartya Senin kirjaa Identiteetti ja väkivalta, viisaan miehen ajatusten pohtimista jokaiselle, poliitikolle tai yksityiselle. Sen lukeminen varmasti muuttaa lukijaa. Hän analysoi taipumuksiamme ryhmitellä ihmisiä eri, usein uskonnollisiin, ryhmiin joka johtaa ihmisten välillä todellisen vuorovaikutuksen kuihtumiseen ja kehityksen pysähtyneisyyteen, pahimmillaan se korostaa vihamielisiä stereotypioita ja ajaa ihmiset fundamentalistisiin suuntiin.
Mielenkiintoista on, että tähän kollektiiviseen ajatteluun ja toimintaan syyllistyvät monikulttuurisuuden puolustajien lisäksi myös monikulttuurisuuden vastustajat, ajattelemattomuuttaan. Sen osoittaa lukuisin esimerkein miten identiteetti aina on monikerroksinen; olen äiti, suomalainen, suomenruotsalainen, feministi, oikeistolainen, halosen kannattaja, vasemmistolainen rkp;ssä, kansainvälinen, wieniläinen, poliitikko ja kansainvälinen virkanainen jne. Keskeistä on että yksilö aina valitsee, ehkä tilanteen mukaan omaksumansa identiteettinsä osiot. Niin suosittu kulttuurien välinen vuoropuhelu, joka ETYJ:issäkin on ajateltu lisäävän inhimillistä turvallisuutta ja suvaitsevaisuutta, voi pahimmillaan häivyttää yksilön valinnanmahdollisuudet omaan identiteettiin ja antaa stereotyyppisen kuvan eri uskontoihin kuuluvien ihmisten maailmankuvasta. Pakkoryhmittely esimerkiksi maahanmuuttajaidentiteettiin, jonka joku muu usein uskonnollinen johtaja, usein vanmha mies, voi itse asiassa pakkofundamentalisoida yksilön ja eristää hänet kaikesta kehityksestä ja vuoropuhelusta. Hänet pakotetaan valitsemaan puolta ja mahdollisuuksia on vain kaksi. Voiko häneltä odottaa poikkeamista ulkoapäin määritellyn johtajan valitsemasta tiestä. Amartya Sen käsittelee erityisesti brittejä, hyvästä integraatiopoliittisesta historiasta huolimatta, ja kritisoi Tony Blairin integraatiokeskusteluja juuri siitä, että ne sivuuttavat demokraattisesti valitut ja antavat uskonnollisille johtajille oikeuden edustaa ryhmäänsä kollektiivisesti.
EU;ssa elää joidenkin tutkijoiden mukaan jopa 8 miljoonaa ihmistä ilman virallisia henkilöllisyystodistuksia, muualta tulleita, useimmat rohkean päätöksen tehneitä etsiessään mahdollisuuksia parempaan elämään. Venäjällä arvioidaan elävän yli 12 miljoonaa, Yhdysvalloissa 11 miljoonaa ja Englannissa noin puoli miljoonaa siirtolaista ilman virallisia papereita. Itävallassakin arvioidaan elävän noin 300 000 niin sanottua laitonta siirtolaista. ILO arvioi että näistä yleensä 10 - 20 % elää orjuudenomaisissa olosuhteissa.
Inhimillinen turvattomuus on, kuten edellisessä hallituksen globaaliselvityksessä sanotaan, levinnyt hauraiden ja köyhien maiden ulkopuolelle. Ihmiskauppa, naisten ja lasten kauppa seksiteollisuudelle ja ihmiskauppa pakkotyöhön, tyttöjen, poikien, naisten sekä miesten pitäminen orjamaisissa olosuhteissa on todellisuutta myös meidän maailmanosassamme, jopa suomessa. Tutkimukset osoittavat että ihmiskaupan uhrit löytyvät kaikein haavoittuvista ihmisryhmistä, köyhyydestä, syrjityistä ryhmistä, syrjääntyneistä, ulkomaisista, enimmäkseen naisista, tytöistä ja pojista mutta myös miehistä.
Kahden kerroksen väki on todellisuutta. Ylempi kerros eli hallitus tai lait eivät suojaa ihmisoikeusloukkauksilta, alemman kerroksen lapsille ei ole tarjolla oikeutta kouluun tai terveydenhuoltoon. Ihmisoikeudet ovat arkipäivää vain osalle ihmisiä myös rikkaissa maissa, euroopassa. Inhimillinen turvallisuus strategiana ei voi jäädä vain ulkopolitiikan osaksi vaan sen on oltava universaalinen ja todellinen jokaisen elämässä.
Uskottavuus ja tiukempi ote demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumiselle rikkurivaltioissa edellyttää päättäväistä otetta ihmisoikeuksien toteuttamiselle kotimaassa ja EU:ssa. On mahdoton ajatus, että hallituksen vastuu yksilön ihmisoikeuksien suojelusta yhteiskunnassa jopa vuosia eläneen henkilön kohdalla katkeaa papereihin. Jokaisella on ihmisoikeudet. Jokaisella lapsella pitää olla oikeus kouluun. Miten Suomen hallitus on turvannut niiden lasten oikeuden kouluun, jotka ovat tilapäisellä oleskeluluvalla maassamme, on mielestäni aiheellinen kysymys. Se, miten ilman huoltajaa saapuneet pakolaislapset voidaan suojata rikollisilta ihmiskauppiailta, edellyttää seikkaperäistä ja silti nopeaa lapsen parhaan selvittämistä.
Ihmisten liikkumista voisi varmasti osaltaan paremmin hallita, jos laillisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja olisi enemmän. Inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta laillistaminen toisi huomattavan edun ja vähentäisi muuttajien haavoittuvaisuutta kaikenlaista hyväksikäyttöä vastaan, sekä seksikaupassa että pakkotyössä ja antaisi heille mahdollisuuden antaa suuremman panoksen elinmaansa kehitykseen. Taloustieteilijöiden mukaan siitä hyötyisivät eniten ne vastaanottavat maat, joissa työvoimaa tarvitaan entistä enemmän. Vaikeat olosuhteet tulevat aina ajamaan ihmiset etsimään parempaa ja vastuu elinkelpoisten ja turvallisten yhteiskuntien rakentamisesta on jokaisen hallituksen. Tulevaisuusraportit tuovat uusia uhkia ja syitä ihmisten liikkumiselle: ympäristökatastrofien ja ilmastonmuutoksen muuttaessa elinmahdollisuuksia radikaalisesti tilanne vielä eskaloituu. On tosiasioiden tunnustamista pohtia enemmän sitä, miten inhimillinen turvallisuus näissäkin olosuhteissa turvataan kuin pelkästään sitä, miten rajoillamme ihmiset pysäytetään ja pohtia, miten ihmiset joutuvat asettamaan itsensä alttiiksi rikollisille ihmiskauppaajille ja väkivallalle.