Taloudellinen turvallisuus vahvistaa naisten yhteisöllistä asemaa
Cuquíon osuuskunnan karismaattinen puheenjohtaja kertoi unelmistaan joulukuussa 2004, kun olin arvioimassa Siemenpuu-säätiön rahoittamaa hanketta, jonka meksikolainen Centro de Apoyo al Movimiento Popular del Occidente eli Campo-järjestö toteutti yhteistyössä naismaanviljelijöiden osuuskunnan kanssa Jaliscon osavaltiossa, Länsi-Meksikossa.
Arvioinnista on jo vuosia aikaa, mutta tarina on edelleen ajankohtainen. Vaikutuin siitä, miten tapaamani naiset olivat osuuskuntatoiminnallaan onnistuneet parantamaan elinehtojaan merkittävästi ja murtamaan perinteisiä sukupuoli- ja valtarooleja. Tuon toiminnan vaikutukset eivät rajoittuneet pelkästään naisten omaan ja heidän läheistensä elämään, vaan ne näkyivät heidän yhteisöissään laajemminkin, tulevaisuudessa mahdollisesti kunnallisessa suunnittelussa ja koko osavaltion maatalouspolitiikassa.
Muutokset naisten elämässä kattavat kaikki YK:n inhimillisen turvallisuuden seitsemän ulottuvuutta: heidän taloudellinen asemansa on vahvistunut, heidän ja heidän perheidensä ruokaturva ja terveystilanne on parantunut, heidän ekologiset menetelmänsä ovat vahvistaneet alueen ympäristöä, heidän yhteisöllisen asemansa vahvistuminen on merkinnyt parempaa henkilökohtaista ja poliittista turvallisuutta, ja kaikki naisten aktiviteetit ovat osaltaan vahvistaneet heidän yhteisöjensä turvallisuutta.
Campo tukee maaseudun naisia
Vuonna 1989 perustettu Campo tekee töitä erityisesti Jaliscon osavaltion naisviljelijöiden parissa. Se antoi vuoden 2004 lopulla koulutusta, avustusta ja tiedollista tukea 60 naisryhmälle 11 kunnan alueella. Campo oli tuolloin ja on mahdollisesti edelleen ainoa järjestö koko osavaltiossa, joka työskentelee erityisesti maaseudun naisten kanssa. Campon pyrkimys on parantaa pysyvästi maanviljelijänaisten elämänlaatua ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästi. Toiminnot keskittyvät naisten taloudellisen aseman ohella myös heidän yhteisöllisen asemansa vahvistamiseen. Campo tukee naisten johtajuutta, jotta he uskoisivat itseensä muutosvoimana.
Campo tarjoaa naisryhmille monenmoista apua, mutta perusperiaatteena on toimia naisten itsensä pyynnöstä ja heidän ehdoillaan. Välillä on toki tarve neuvotella, koska Campo pyrkii välttämään naisryhmien ajautumisen taloudellisiin vaikeuksiin riskialttiiden hankkeiden takia. Cuquíon kunnassa keskustelua vaati naisten innostus hankkia traktori. Campo suostui vasta pitkän harkinnan jälkeen, ja naiset osoittivat olevansa luottamuksen arvoisia.
Campo pyrkii vahvistamaan naisryhmien asemaa, jotta ne voisivat lähitulevaisuudessa toimia omillaan ilman ulkopuolista apua. Sen tarjoamia palveluja ovat esimerkiksi pienlainaohjelma, tuki uusien viljelykasvien viljelyssä, kompostien rakentaminen, ekologisen lannoitteen valmistamisen opettaminen ja mineraalien hankkiminen eläinrehun valmistukseen. Campo myös tukee naisia keksimään erilaisia tuotteita, joita he voisivat valmistaa ja kaupata omaa lähipiiriään laajemmalle. Vuonna 2004 tämä aktiviteetti oli vasta aluillaan.
Cuquío on poliittisesti kiinnostava kunta
Noin 17 000 asukkaan Cuquíon kunta sijaitsee Jaliscon pohjoisosissa, 64 kilometriä pääkaupungista Guadalajarasta koilliseen. Ilmasto on puolikuivaa, suurinta osaa maa-alasta viljellään kausittain, sateiden mukaan. Pääasiallisia viljelytuotteita ovat maissi ja tomaatti, mutta myös chilit, pavut, agave-kaktukset ja sokeridurra ovat yleisiä. Maat ovat pääasiassa yksityisomistuksessa. Noin 23 prosenttia taloudellisesti aktiivisista kuntalaisista on naisia, ja perheen päänä he ovat joka viidennessä taloudessa.
Cuquío on poliittisesti kiinnostava kunta, koska vuonna 1989 perustettu vasemmistokoalitiopuolue Partido de la Revolución Democrática PRD pääsi siellä valtaan jo pian perustamisensa jälkeen. PRD alkoi toteuttaa muutoksia, joita kunnan asukkaat olivat jo pitkään kunnallishallinnolta toivoneet. Cuquíota pidettiin tuolloin poikkeuksellisen demokraattisena kuntana meksikolaisen korruptoituneen politiikan kontekstissa. Asukkaat kuitenkin äänestivät uudestaan muutoksen puolesta vuonna 2003, ja PRD menetti valta-asemansa katolilaisoikeistolaiselle Partido de Acción Nacional eli PAN-puolueelle, joka sittemmin on pitänyt valtaa kunnassa.
Halu tehdä toisin
Cuquíon maanviljelijänaiset alkoivat organisoitua jo vuosia ennen yhteistyötään Campon kanssa. Vuodesta 1984 vuoteen 1986 he olivat aktiivisia uskonnollisissa ryhmissä ja osa heistä oli myös perustamassa maanviljelijäryhmiä, joilla oli ongelmia paikallisten kyläpäälliköiden kanssa. Nämä ryhmät verkostoituivat liittovaltiotasolla ja menivät pääkaupunkiin neuvottelemaan maatalouslaista. Isoja yhteisökokouksia pidettiin ja maaseudulla toimi hyvinkin radikaaleja ryhmiä. Vuonna 1987 Jaliscon osavaltioon perustettiin itsenäisten maanviljelijöiden järjestö, mutta naisten ja miesten intressit eivät siellä kohdanneet. Naiset lähtivät ja perustivat oman osuuskuntansa La Sociedad Cooperativa de Mujeres Campesinas en Acción vuonna 1995. Siihen on sittemmin liittynyt noin 125 naista yhdestätoista Cuquíon yhteisöstä, joissa kussakin toimii paikallisryhmä. Aktiivisten jäsenten määrä on vuosien varrella vaihdellut naisten elämäntilanteiden mukaan.
Osuuskunnan puheenjohtajan mukaan he aktivoituivat taistellakseen paremman elämän puolesta, eivätkä halunneet pelkästään istua kotona tai kirkossa kädet ristissä: "Halusimme organisoitua. Niin miehet kuin naisetkin halusivat innostuneina perustaa uuden järjestön. Me naiset teimme paljon työtä, mutta miehet eivät kunnioittaneet meitä sellaisena kuin olimme. Perustimme naisten osuuskunnan. Me myös järjestäydyimme uudella tavalla, emme pelkästään perustaneet uutta järjestöä."
Osuuskunnalla on sekä omaehtoista taloutta että johtajuutta ja kansalaisuutta vahvistavia aktiviteetteja. Sen jäsenet kehittävät kollektiivisia tuotannollisia projekteja, kuten kala-altaita, kanankasvatusta, nopal-kaktuksen viljelyä, maatalouskoneiden hallintaa, eläinten hoitoa, puutarhaviljelmiä ja tortilla-leipomoita. Osa ryhmistä tarjoaa koneellistettuja maatalouspalveluja, maaperän muokkaamista ekologisille viljelymenetelmille sopivaksi ja luonnonmukaisia lannoitteita oman kunnan asukkaille. Lisäksi naiset hallinnoivat pienimuotoista paikallispankkia, joka voi auttaa kattamaan Campon ylläpitämän lainaohjelman omarahoitusosuutta.
Poikkeuksellisia traktoripalveluja
Maatalouskoneiden hankinta on ollut yksi kaikkein menestyneimmistä paikallisryhmien toteuttamista hankkeista. Tällaisen taloudellisesti huomattavan suuren hankkeen koordinointi antoi naisille paljon itseluottamusta ja arvostusta yhteisöissään.
Hanke sai alkunsa kun Ocoticin paikallisryhmä ihmetteli miksi osavaltion viranomaiset tarjosivat vain miesryhmille tukea traktorin hankintaan. Ryhmä pyysi Campolta apua, mutta järjestö ei heti innostunut. Pyyntö ei ollut kovin ekologinen, ja näin kallis hankinta voisi saada aikaan ongelmia osuuskunnan jäsenten kesken.
Campon työntekijä kertoo: "Naiset olivat itse sitä mieltä, että he osaavat yhtä lailla toimia maatalouskoneiden kanssa kuin miehetkin, mutta me epäröimme. Meillä ei ollut lainkaan kokemusta tämän tasoisesta tuotantohankkeesta. Tarkasteltuamme hyödyt ja haitat totesimme kuitenkin, että eiköhän se onnistu! Ministeriössä ihmeteltiin. Olihan tyystin uutta, että 'haavoittuvaiset' naiset ryhtyvät hankkimaan maatalouskoneita. Järjestömme rooli oli toimia välittäjänä, puhua hankkeen puolesta. Naiset etenivät hankkeen kanssa nopeasti, 5-6 kuukauden kuluttua he saivat jo koneensa. Niiden saapuminen kuntaan oli merkittävä tapahtuma, moista hollantilaista traktoria ei kunnassa ollut ennen nähty."
Campon avustuksella Ocoticin ryhmä sai osavaltion maaseutukehityksen ministeriöltä korottaman ja kuluttoman 17 000 dollarin lainan, jolla se osti vuonna 1997 traktorin erillisellä kylvölaitteella, perinteisen kylvökoneen, vasaramyllyn, kastelulaitteen ja maissinkuorijalaitteen. Pian myös Aguacaten ryhmä halusi oman traktorin, ja sen jäsenet marssivat osavaltion pääkaupunkiin. Siellä he saivat kuulla, että lainaohjelma oli jo lopetettu. Naiset kuitenkin onnistuivat saamaan jonkin verran korollista lainaa, mutta joutuvat itse maksamaan osan kokonaissummasta. Campo lainasi heille osan ja lopun naiset kasasivat kaukaisia sukulaisia ja USA:ssa asuvia ystäviä myöten. He ostivat traktorin sekä pienen ja ison kylvökoneen.
Traktorit saivat molemmat ryhmät tyytyväisiksi, mutta ensimmäinen ongelma oli jo heti oven takana. Kuka ajaa traktoria? Naiset eivät halunneet palkata aviomiehiään tai sukulaisiaan, mutta vaihtoehdot olivat vähissä kun lähipiirin ulkopuoliset osoittautuivat kelvottomiksi: he kohtelivat koneita huonosti ja hoitivat työnsä epätasaisesti. Cuquíossa ja sen naapurikunnissa on pula työvoimasta, koska nuoret miehet lähtevät töihin Yhdysvaltoihin. Naisten haave olikin pystyä tarjoamaan riittävästi työtä ympäri vuoden, jotta edes joillakin nuorilla olisi tulevaisuus kotiseudullaan.
Seuraava ongelma oli asiakaskato. Naiset tarjosivat hyviä palveluja halvalla ja järjestivät työnäytteitä, mutta ihmiset eivät innostuneet. Ensimmäinen vuosi menikin huonosti, mutta tilanne muuttui kun sana hyvästä palvelusta kiiri kunnassa. Toisena traktorivuotena he eivät pystyneet ottamaan kaikkia tilauksia vastaan.
Naiset pystyivät maksamaan lyhennyksiä osavaltiolle niin hyvin, että Ocoticin ryhmä oli vuoden 2003 alussa maksanut lainansa kokonaan takaisin. Uudella 48 700 dollarin lainalla he ostivat 90 hevosvoiman traktoriin ja muutamaan muuhun maatalouskoneeseen.
Osavaltion viranomaiset ovat olleet hämmästyneitä. Neljän vuoden tukiohjelman aikana vain naisten ryhmä on onnistunut maksamaan velkansa takaisin. Campo vinkkasi viranomaisille: "jos haluatte ohjelmillenne hyviä tuloksia, rahoittakaa naisryhmiä". Osa- ja liittovaltion ohjelmien ongelmana on kuitenkin se, että ne vaihtelevat hetkestä toiseen ja niiden poliittinen linja päätetään pääasiassa liittovaltion tasolla.
Tehokasta halvalla: luonnonmukainen lannoite
Campo esitteli naisille lannoitteen, jonka on kombinaatio erilaisista kasvi- ja eläinkunnan luonnonmukaisista aineista, kuten lannasta ja lehdistä. Sen ohje on vapaasti netistä kopioitavissa, ja sitä on helppo kotioloissa valmistaa. Ocoticin ryhmä aloitti lannoitteen valmistamisen ja myynnin, ja pian muut paikallisryhmät seurasivat perässä.
Lannoitteen alhaiset kustannukset aiheuttivat yllättäen ongelmia: ihmisten mielestä kelpo aines ei voi olla halpaa. Kemialliset lannoitteet maksoivat tuolloin noin 80 Meksikon pesoa litralta, mutta luonnonmukainen lannoite vain 15. Hiljalleen on sana tässäkin asiassa kiirinyt, ja ihmisten luottamus vahvistunut. Tulokset ovat olleet kannustavia etenkin tomaatilla ja pavuilla.
Naiset valmistavat lannoitteen muuten itsenäisesti, mutta Campo hankkii heille tarvittavat mineraalit, koska niiden ostaminen on väärinkäytösten yleisyyden takia säännösteltyä. Niitä kun käytetään esimerkiksi eläinten lihasten kasvattamiseen.
Naiset käyttävät itse osittain luonnonmukaista ja osittain kemiallisia lannoitteita. Luonnonmukaista he antavat etenkin tomaatille, pavuilla, soijalle ja myös kesäkurpitsalle.
Paikallinen rehu haastaa monikansalliset
Eläinten hoito on pitkään ollut Cuquíon maanviljelijänaisille tärkeä taloudellinen aktiviteetti, mutta eläinten ravinnon kanssa heillä on ollut ongelmia. Ympäristössä ei ole eläimille riittävän ravinteikasta ja monipuolista ravintoa tarjolla, joten naiset joutuivat ostamaan niille kallista tasapainotettua ruokaa markkinoilta. Suurin osa rehua tuottavista yrityksistä on monikansallisia ja siten niiden raaka-aineet tulevat tavallisesti ulkomailta, etenkin Yhdysvalloista, ja ovat usein huonolaatuisia. "Rehukauppa on kuin villi länsi, tuotteiden laatua ei kontrolloida mitenkään", totesi yksi naisista.
Ratkaisu löytyi lopulta läheltä: oman rehun tuotannon käynnistäminen. Kollektiivisen rehukeskuksen perustaminen vaati paljon työtä, kärsivällisyyttä ja onneakin. Siihen tarvittiin kone ravintoaineita sotkemaan, rakennus konetta suojaamaan ja rakennukselle maapalsta. Lisäksi piti hankkia säkkejä osuuskunnan logolla, kone jolla säkkien suut ommellaan kiinni täytön jälkeen sekä erillinen muuntaja, koska tuotannossa tarvitaan paljon sähköä. Kaikkiaan 5-6 vuotta siihen naisilta meni, mutta asiat järjestyivät hiljalleen monien eri tahojen avulla. Cuquíon kunta antoi esimerkiksi materiaalit talon rakentamiselle, ja Ocoticin ryhmä luovutti maa-alan rakennuksen alle.
Lopputulos oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen: kysyntää on enemmän kuin riittävästi, asiakkaat ovat tyytyväisiä, ja naiset itse tietävät mitä heidän eläimensä syövät. Keskuksen periaatteena on tuottaa kullekin eläinkunnalle maukasta, ekologista, terveellistä ja ravinteikasta ruokaa, koska siten eläimet viihtyvät ja myös ihmiset pysyvät terveempinä. Lehmät esimerkiksi tykkäävät makeasta, ja siten niille laitetaan melassia, jauhettua maissia, soijaa ja mineraaleja sopivassa suhteessa. Lisäksi raaka-aineet pystytään jauhamalla käyttämään kokonaisuudessaan hyödyksi, luonnossa eläimet syövät esimerkiksi maissista vain pienen osan, koska sen varren syöminen on kivuliasta ja hankalaa.
Vaikutusten kirjo: omasta elämästä osavaltion maatalouspolitiikkaan
Naisten perustama osuuskunta on saanut paljon aikaan. Naiset ovat onnistuneet merkittävästi muuttamaan rooliaan niin yhteisöissään kuin perheissään, mutta muutosprosessi ei ole ollut helppo heille itselleen tai heidän miehilleen. Naisista on tehty pilaa ja heidän miehiään on kiusattu esimerkiksi siitä, että 'alla on vaimon traktori'. Jotkut osuuskunnalle töitä tehneet miehet ovat pyytäneet, että heidän vaimonsa eivät maksaisi heille palkkaa muiden miesten edessä.
Erään osuuskunnan naisen sanoin: "Olemme vahvistaneet mieltämme. Ennen en uskaltanut puhua, mutta nyt ei ujostuta vaikka yleisönä olisi 150 ihmistä. Mieheni on vähän harmistuneen näköinen, kun lähden kokoukseen, mutta enää hän ei sano mitään, antaa minun vain mennä. Vanhimmat lapseni yrittävät saada minut pois näistä touhuista, he haluavat antaa minulle rahaa. Minä en kuitenkaan halua lopettaa, nautin tästä työstä niin paljon. Olen myös oppinut tuntemaan oikeuksiani naisena."
Omistaminen ja lehmät ovat Cuquíon alueella tärkeitä. Kun Campo alkoi työskennellä alueella, yhdelläkään osuuskunnan naisista ei ollut lehmää, ja heidän miehistäänkin vain noin 20 prosenttia omisti lehmän. Vuoden 2004 lopulla 80 prosentilla naisista oli ainakin yksi lehmä, ja yli puolella heistä 3-4 lehmää. Vaikeasta alkutilanteesta kertoo seuraava kommentti: "Minulla on seitsemän lasta, eikä meillä ollut antaa heille maitoa. Ostin yhden litran, josta annoin pienimmille maitoa, isommille annoin kahvia ja kanelia. Nyt minulla on viisi lehmää ja paljon maitoa!"
Haasteena on kuitenkin edelleen se, että naiset eivät pääasiassa omista maata, vaikka se laillisesti olisikin mahdollista. Campon kanssa yhteistyötä tekevistä naisista vain 10 prosenttia omistaa maata, pääasiassa lesket ja sellaiset, joille isä on lahjoittanut pienen palan maata (1-2 ha) heidän mennessään naimisiin.
Osuuskuntatoiminta on kaiken kaikkiaan vahvistanut naisten asemaa yhteisössään, ja he ovat lähteneet mukaan politiikkaankin. Neljä heistä on ollut vasemmistolaisen PRD-puolueen kunnanvaltuutettuja. PRD:n valtakaudella kuntaan perustettiin demokraattinen neuvottelukunta Consejo Democrático de Cuquío, CODEMUC, jossa kuntalaisilla oli mahdollisuus vaikuttaa kunnan varojen käyttöön. Osuuskunnan puheenjohtajan mukaan kunnassa tehtiin tuolloin ihanasti töitä, miehet ja naiset yhdessä. Nyt valtuustossa on kaksi naista, mutta he eivät puheenjohtajan mukaan naisten asioita juurikaan edistä, ja PAN lopetti neuvottelukunnankin kun ei halua asukkaita kuunnella.
Campon työntekijä puolestaan selvitti, että PRD ei loppuaikanaan ollut enää niin hyvä kuin naiset ehkä haluavat muistaa. PRD kallistui suurmaatalouden suuntaan ja sen ratkaisut alkoivat olla ympäristön kantokyvyn kannalta huolestuttavia. Campossa toivotaan, että osuuskunnan naiset huomaisivat, miten tärkeää on vahvistaa heidän omaa organisaatiotaan ja toimia sen kautta. Naisilla on paljon arvokasta kokemusta ekologisista viljely- ja toimintatavoista. He voisivat tehdä aloitteita kunnalle osana kansalaisyhteiskuntaa, ilman poliittisia latauksia. Heillä voi vielä olla paljon annettavaa jopa osavaltion maatalouspolitiikalle.