Veden turvallisuuspoliittinen merkitys

Ulkoministeri Hillary Clinton siteerasi Maailman vesipäivänä 22.3.2010 asiantuntijoiden ennusteita: 15 vuoden kuluttua vesi on ongelma lähes kahdessa kolmasosassa maailman maista. Ilmastonmuutos ja väestönkasvu lisäävät makeaan veteen kohdistuvaa painetta. 2,4 miljardia ihmistä kärsii vesipulasta, mikä uhkaa sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Clintonin mukaan puhtaan veden saatavuus on keskeistä inhimillisen turvallisuuden, mutta myös kansallisen turvallisuuden kannalta. Siksi vesiasiat ovat hänen ja presidentti Obaman mielestä onnistuneen ulkopolitiikan kannalta keskeisessä asemassa.

Puhtaan veden saatavuus on keskeistä terveyden ja etenkin nuorten lasten kannalta. Puhtaan veden saatavuuden turvaaminen jää helposti köyhissä maissa naisten harteille. Veden saatavuus ratkaisee mahdollisuuden viljellä maata ja elämää ylläpitävien ekosysteemien terveellisyyden. Puhdas vesi on keskeisessä asemassa kehityksen suhteen.

Vuosituhattavoitteiden mukaan vuoteen 2015 mennessä pitäisi puolittaa niiden ihmisten määrä, joiden saatavilla ei ole terveellistä juomavettä. Oseaniassa ja Saharan eteläpuolisilla alueilla tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Maailmassa on myös 2,6 miljardia ihmistä, joiden ympäristön viemäröinti ja puhtaanapito on niin heikkoa, että se on vakavasti terveyttä vaarantavaa.

YK:n kehitysohjelma UNDP pitää yhtenä tärkeimmistä puhtaan veden saatavuuteen vaikuttavista tekijöistä poliittisia päätöksentekojärjestelmiä. Päätöksentekoa tulee uudistaa ja osallistumista siihen laajentaa, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta tulee lisätä. UNDP:llä on veteen ja puhtaanapitoon liittyviä hankkeita yli 60 maassa. Cap-Net -verkosto antaa teknisiä neuvoja ja Water Governance Facility tarjoaa tietoa parhaista päätöksentekokäytännöistä ja suunnittelusta sekä toimeenpanosta.

Ghanan Zukpurissa UNDP koulutti 10 nuorta miestä ja naista poraamaan kaivoja, testaamaan pumppuja ja veden laatua. Heitä koulutettiin myös kunnallishallinnollisissa kysymyksissä, eikä kulunut kauaa, kun he rekrytoivat apulaisia ja nimittivät kaivoille huoltohenkilöitä ja komiteoita seuraamaan, että kaivot myös toimivat.

Aiemmin naisten ja lasten oli tarvinnut käyttää päivittäin kolme tuntia aikaa hakeakseen vettä neljän kilometrin päässä sijaitsevasta Black Volta joesta. Hankala veden saanti oli johtanut myös sairastumisiin saastuneen veden käyttämisen vuoksi - paikallisten uskomusten takia vettä ei haluttu keittää.

Kun alueelle saatiin kaivoja, lapset voivat osallistua aktiivisemmin kouluun. Osallistumisprosentti nousi 25 prosentista 95 prosenttiin ja naiset pystyivät työskentelemään tehokkaammin. Nykyisin paikallishallinto työllistää 30 nuorta, jotka rakentavat kyliin kaivoja ja tuovat puhdasta vettä 16 yhteisössä yli 26 000 ihmiselle.

Vettä ja kastelujärjestelmiä uusiutuvalla energialla

Lake Victoria sijaitsee Tansanian pohjoisosassa. Siellä riittää vettä viljelysten kasteluun, mutta paikallisyhteisöillä ei ole riitäävästi varallisuutta eikä teknologiaa sen hyödyntämiseen. Siksi he ovat sadeveden varassa. Sateet ovat kuitenkin harvassa ja siksi sadot ovat riittämättömiä: seurauksena on puutetta ruuasta ja tuloista.

Samat ongelmat koskevat järven kakkoisrantaa, mutta tilannetta pahentaa vielä ilmastonmuutos. UNDP tekeekin yhteistyötä paikallisyhteisön ja paikallishallinnon kanssa ja on rakentanut aurinkopaneelien varaan rakentuvan vedentuotantojärjestelmän, josta saadaan sekä juoma- että kasteluvettä. Asukkaita koulutetaan järjestelmän käyttöön ja ylläpitoon. Hankkeen yhteydessä on perustettu myös vesirahasto, jolla katetaan käyttökulut.

Projektilla on ollut hiukan yllättäviäkin seurauksia. Krokotiilien hyökkäysten kohteiksi joutuneiden naisten määrä on vähentynyt, kun vettä ei enää tarvitse hakea järvestä. Ruokaturva on parantunut ja tulojen määrä kasvanut, kun sadot ovat parempia. Likaisen veden käytöstä johtuneiden sairauksien määrä on pudonnut 75 prosenttia.
 
Sri Lankassa puun juuret hoitavat homman

Kalpitiyassa, Sri Lankan länsirannikolla on käytetty perinteisesti runsaasti lannoitteita, mikä on johtanut maan ja kaivojen saastumiseen. Ongelmaan löytyi yksinkertainen parannuskeino, bioparannus: tartuntavaaralliset aineet saadaan pois vedestä kasvien juuriin tai maan mikro-organismeihin.

Neljän vuoden kuluttua nitraattien ja kloorin määrä vedessä oli alentunut merkittävästi.

Vesisotaa Palestiinassa

Vuoden 2009 lokakuussa julkaistun Amnestyn raportin¹ mukaan Israel kieltää miehitetyillä palestiinalaisalueilla asuvilta palestiinalaisilta oikeuden saada riittävästi vettä. Israelin harjoittama syrjintä vesivarojen jaossa loukkaa palestiinalaisten perusoikeutta veteen. Yli 40 vuotta kestäneen miehityksen rajoitukset ovat estäneet palestiinalaisia kehittämästä tehokasta vesi-infrastruktuuria, minkä seurauksena sadattuhannet palestiinalaiset eivät voi elää normaalia elämää.

Esimerkiksi vuonna 2008 Israel hajotti Länsirannalla yhdeksän sadevesisäiliötä, jotka olivat olennainen osa EU-rahoitteista maatalousprojektia. Länsirannalla asuu 450 000 israelilaista ja 2,3 miljoonaa palestiinalaista. Israelilaiset kuluttavat vettä vuorokaudessa neljä kertaa palestiinalaisia enemmän. Israel käyttää Länsirannalla yli 80 prosenttia pohjavesikerrostuman vedestä sallien palestiinalaisille pääsyn ainoastaan vajaaseen 20 prosenttiin käyttökelpoisesta vedestä. Pohjavesikerrostuma on ainut vedenlähde Länsirannalla asuville palestiinalaisille, mutta yksi monista Israelin vesilähteistä.

Toukokuussa 2010 julkaistu UNDP:n kehitysraportti, Human Development Report², miehitetyistä palestiinalaisalueista tarkastelee kaikkia seitsemää inhimillisen turvallisuuden osa-aluetta. Ympäristöturvallisuutta koskevassa luvussa raportoidaan nimenomaan vedestä: länsirannalla asuvat israelilaiset käyttävät yhdeksän kertaa enemmän vettä kuin palestiinalaiset. Länsirannalla asuvista palestiinalaisista kolmanneksella ei ole lainkaan yhteyttä vesi- ja viemäriverkostoon. Puuttellinen viemäröinti ja vedenpuhdistus Gazan alueella johtaa myös laajempaan alueelliseen ongelmaan Välimeren virtauksien vuoksi. Meren lisäksi jätevesi saastuttaa viljelysmaita.

Raportin mukaan puhdas vesi on keskeisessä asemassa sekä kehityksen että kansallisen, alueellisen ja maailmalaajuisen turvallisuuden suhteen. Jo vuonna 1995 Maailman pankin varajohtaja Ismail Serageldin totesi, että jos sen vuosisadan sodat sodittiin öljystä, seuraavan vuosisadan sodat soditaan vedestä. Toisaalta toisissa yhteyksissä on todettu, että yhdessäkään sodassa ei ole ainoana riidanaiheena vesi. Ilmiselvältä vaikuttaa, että jotain on muutettava, jotta vesipulalta tulevaisuudessa vältyttäisiin, ja monenlaisia ratkaisuja on mietitty mm. teknologian suhteen. Veden kiertokulkua ja inhimillistä turvallisuutta koskevien ajattelutapojen suhteen on saatava aikaan radikaaleja muutoksia. Poliittinen tahto toimia yhdessä ja rakentavasti yhteisen inhimillisyyden päämäärään näyttää olevan hyvin kaukana nykypäivänä tavallisesta kulttuurierot huomaavasta, maskuliinista, valtiokeskeisestä ja realistiseen ajatteluun nojaavasta kansainvälisestä todellisuudesta.

Faktat

• Puhtaan veden tarve on kolminkertaistunut kuluneen 50 vuoden aikana.
• Veteen liittyvien tautien tai puutteellisen sanitaation johdosta kuolee arviolta viidestä kymmeneen miljoonaa ihmistä vuosittain.
• Puolelta maapallon asukkaista puuttuu mahdollisuus puhtaanapitoon, perushygieniaan ja viemäröintiin.
• 80 % köyhien maiden taudeista leviää saastuneen veden käyttämisen johdosta.

[1] Amnestyn raportti "Troubled waters. Palestinians denied fair access to water": http: //www.amnesty.fi/mita-teemme/maakohtainen-tyo/israel-ja-palestiinalaisalueet/raportit/troubled_waters.pdf

[2] http://www.undp.ps/en/newsroom/publications/pdf/other/phdreng.pdf luettu 11.05.2010