Crisis Groupin mukaan Bahrainin kuningaskunnassa on ollut jo pitkään kansankuohuntaa, etenkin silloin, kun sunnimonarkia riisti enemmistönä olevan shiiaväestön äänioikeuden. Ajoittaiset kansankuohunnat ovat kuitenkin saaneet aikaan vain vähän edistystä maan poliittisen areenan laajentamiseksi.
Tunisian ja Egyptin mielenosoitusten innoittamina hallinnon syrjintään kyllästyneet nuoret bahrainilaiset valtasivat kadut helmikuun 14. päivänä. Sitä seuranneiden viikkojen aikana heidän joukkoonsa liittyi oppositioryhmiä ja muita poliittisen reformin kannattajia. Yhdessä he hallitsivat bahrainilaisten kaupunkien katuja vaatien poliittista ja perustuslaillista uudistusta sekä hallinnon muutosta.
Huolimatta siitä, että mielenosoitukset olivat pääasiassa rauhanomaisia, Bahrainin hallinto vastasi niihin voimankäytöllä avaten tulen kohti mielenosoittajia. Kansainvälisen paineen alla hallinnon oli kuitenkin pakko sallia rauhanomaiset mielenosoitukset. Mielenosoittajat eivät kuitenkaan yrityksistään huolimatta onnistuneet saamaan aikaan merkittäviä edistysaskeleita kohti muutosta.
Tämä pattitilanne ja mielenosoittajien yhä provosoivammat taktiikat saivat aikaan Bahrainin kumppanimaiden intervention, ja maaliskuussa joukkoja lähinnä Saudi-Arabiasta, mutta myös Arabiemiirikunnista ja Qatarista, marssi Bahrainiin. Niiden varoitus oli selvä: levottomuudet oli saatava loppumaan.
Kuningas Hamad bin Isa Al Khalifa osallistui tähän voimannäyttöön julistamalla kolme kuukautta kestävän "kansallisen turvallisuuden tilan", joka sisälsi osittaisen ulkonaliikkumiskiellon, mielenosoitusten kieltämisen ja armeijan vallan vahvistamisen. Mielenosoitusten yhä jatkuessa Bahrainin turvallisuusjoukot hyökkäsivät mielenosoittajien kimppuun tappaen seitsemän ja haavoittaen useita. Lisäksi opposition johtajia vangittiin.
Saudi-Arabian intervention myötä Bahrainin suurimman oppositioryhmän johtajat ilmoittivat, että dialogi olisi mahdollista vasta, kun ulkomaalaiset joukot poistuisivat maasta. Tämä sai aikaan välittömän vastauksen Iranilta, joka piti interventiota epäoikeutettuna puuttumisena Bahrainin sisäisiin asioihin. Hankalaan tilanteeseen joutunut Bahrainin liittolainen, USA, puolestaan kuvaili kehityskulkua "hälyttäväksi". Lisäksi Bahrainin mielenosoittajat saivat tukea Irakin ja muiden maiden shiiamuslimeilta.
Crisis Groupin mukaan tehokkain vastaus Bahrainin radikaaliin hallinnon muutokseen ei ole rauhanomaisten mielenosoitusten väkivaltainen tukahduttaminen, vaan poliittinen reformi. Kuitenkin sotilaallinen interventio ja Bahrainin hallinnon kova linja ovat tehneet poliittisen kriisin rauhanomaisesta ratkaisusta vaikeamman saavuttaa. Koska osapuolten välillä ei vallitse luottamusta, konfliktin ratkaiseminen edellyttää kolmannen osapuolen sovittelutyötä.
Crisis Groupin mukaan ensisijaisena tavoitteena on saada aikaan suunnitelma asteittaiselle muutokselle kohti perustuslaillista monarkiaa, jossa olisi todellisia parlamentaarisia voimia ja joka korjaisi eri ryhmien kohtaamat vääryydet. Lisäksi Saudi-Arabian ja muiden kumppanimaiden on vedettävä välittömästi joukkonsa pois, ja mielenosoittajien on pidättäydyttävä rauhanomaisissa keinoissa sekä suostuttava neuvottelemaan hallinnon kanssa.
Huolimatta vakavista ongelmistaan Bahrain on tunnettu pluralismistaan ja aktiivisesta kansalaisyhteiskunnastaan. Tämä antaa toivoa rauhanomaisen ratkaisun löytymisestä, mutta osapuolten on toimittava pian ennen kuin tilanne pahenee, Crisis Group toteaa lopuksi.