CMC:n johtaja Ari Kerkkänen: Kriisinhallinnassa liikaa sotilaallista ajattelua
”Mitä kokonaisvaltaisuus merkitsee heille, jotka elävät kriisin keskellä? Tarkoittaako se täysiä ihmisoikeuksia, inhimillistä turvallisuutta eli vapautta pelosta ja puutteesta – työllisyyttä, terveydenhoitoa, fyysistä turvallisuutta, koulutusta? Vai tarkoitammeko kokonaisvaltaisuudella erilaisia kriisinhallinnan mekanismeja ja instrumentteja, joiden koordinoitu järjestys johtaa toiminnan harmonisointiin”, kysyi Kerkkänen.
Sotilaiden rooli arveluttaa
Onko Afganistanissa kyse kriisin vai sodan hallinnasta? Kuinka paljon kokonaisvaltaisuuteen investoitiin invaasion alkaessa vajaan kuukauden kuluttua 9/11 iskuista? Paljonko analysoitua tietoa paikallisoloista, erimielisyyksistä, heimouskollisuudesta, taloudesta, mahdollisista pitkän aikavälin seuraamuksista tai alueellisesta näkökulmasta otettiin huomioon?
Kriisinhallinnan sanasto ja terminologia on Kerkkäsen mukaan valitettavasti johdettu pitkälti sotilasterminologiasta. Arvioitaessa kriisinhallinnan vaikutuksia, viitataan enemmän täsmäpommin kaltaisiin vaikutuksiin kuin niihin, joita voidaan saavuttaa kouluttamalla paikallisia poliiseja tai juristeja. Hänen mielestään kokonaisvaltaisuuden pitää tarkoittaa paljon muutakin kuin kriisinhallintaa.
”Mielestäni on hämmästyttävää, että sotilailla on edelleen keskeinen rooli kriisinhallinnassa, etenkin kun näytön perusteella heidän merkityksensä konfliktien ratkaisemisessa on vähäinen. Meidän kannattaa miettiä lopputulosta, kun sotilaallisen ajattelun omaksunut joukko tarttuu sotimiseen tarkoitettuihin metodeihin, välineisiin ja mekanismeihin kriisinhallinnassa. Tulos on satoja, jopa tuhansia siviiliuhreja ilman konfliktinratkaisua”, totesi Kerkkänen.
”Jos kriisinhallinta merkitsee pyrkimystä hallita kriisiä, tämä ajattelutapa ei ohjaa toimintaa konfliktin ratkaisemista kohti.”
Tarvitaan uutta ajattelutapaa
Kerkkäsen mielestä kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa pitää keskittyä muuntamaan ihmisten ajattelutapaa. Mukana olevia pitää rohkaista kriittisempään, objektiivisempaan ja puolueettomampaan ajatteluun, vähemmän turvallisuuspoliittiseen ajatteluun.
”Ajattelun keskipisteenä tulee olla konfliktialueella asuva väestö ja sen tarpeet. Inhimillisen turvallisuuden periaatteet – jotka on määritelty hyvin kehityspolitiikan alalla ja jotka ovat siirtymässä myös kriisinhallintaan – muodostavat paradigman, joka ei ainoastaan tee kokonaisvaltaisuutta mahdolliseksi vaan myös kannatettavaksi lähestymistavaksi, mikä tekee kriisinhallinnasta älyllistä toimintaa.
Kokonaisvaltaisen strategian määrittelemiseen riittää mielestäni kaksi sanaa: inhimillinen turvallisuus.”
Sotilaiden rooli arveluttaa
Onko Afganistanissa kyse kriisin vai sodan hallinnasta? Kuinka paljon kokonaisvaltaisuuteen investoitiin invaasion alkaessa vajaan kuukauden kuluttua 9/11 iskuista? Paljonko analysoitua tietoa paikallisoloista, erimielisyyksistä, heimouskollisuudesta, taloudesta, mahdollisista pitkän aikavälin seuraamuksista tai alueellisesta näkökulmasta otettiin huomioon?
Kriisinhallinnan sanasto ja terminologia on Kerkkäsen mukaan valitettavasti johdettu pitkälti sotilasterminologiasta. Arvioitaessa kriisinhallinnan vaikutuksia, viitataan enemmän täsmäpommin kaltaisiin vaikutuksiin kuin niihin, joita voidaan saavuttaa kouluttamalla paikallisia poliiseja tai juristeja. Hänen mielestään kokonaisvaltaisuuden pitää tarkoittaa paljon muutakin kuin kriisinhallintaa.
”Mielestäni on hämmästyttävää, että sotilailla on edelleen keskeinen rooli kriisinhallinnassa, etenkin kun näytön perusteella heidän merkityksensä konfliktien ratkaisemisessa on vähäinen. Meidän kannattaa miettiä lopputulosta, kun sotilaallisen ajattelun omaksunut joukko tarttuu sotimiseen tarkoitettuihin metodeihin, välineisiin ja mekanismeihin kriisinhallinnassa. Tulos on satoja, jopa tuhansia siviiliuhreja ilman konfliktinratkaisua”, totesi Kerkkänen.
”Jos kriisinhallinta merkitsee pyrkimystä hallita kriisiä, tämä ajattelutapa ei ohjaa toimintaa konfliktin ratkaisemista kohti.”
Tarvitaan uutta ajattelutapaa
Kerkkäsen mielestä kokonaisvaltaisessa kriisinhallinnassa pitää keskittyä muuntamaan ihmisten ajattelutapaa. Mukana olevia pitää rohkaista kriittisempään, objektiivisempaan ja puolueettomampaan ajatteluun, vähemmän turvallisuuspoliittiseen ajatteluun.
”Ajattelun keskipisteenä tulee olla konfliktialueella asuva väestö ja sen tarpeet. Inhimillisen turvallisuuden periaatteet – jotka on määritelty hyvin kehityspolitiikan alalla ja jotka ovat siirtymässä myös kriisinhallintaan – muodostavat paradigman, joka ei ainoastaan tee kokonaisvaltaisuutta mahdolliseksi vaan myös kannatettavaksi lähestymistavaksi, mikä tekee kriisinhallinnasta älyllistä toimintaa.
Kokonaisvaltaisen strategian määrittelemiseen riittää mielestäni kaksi sanaa: inhimillinen turvallisuus.”