Lähes kolme vuotta kiisteltyjen presidentinvaalien jälkeen Zimbabwe toimii yhä kuin se olisi presidentti Robert Mugaben yksityinen valtakunta, toteaa Derek Charles Catsam artikkelissaan ”Zimbabwe: New Verse, Same as the First”.
Mugabe on toistaiseksi näennäisesti tukenut demokraattista puoluetta edustavan pääministeri Morgan Tsvangirain hallitusta. Tsvangirain virka on kuitenkin käytännössä tehty tehottomaksi, sillä kaikki tärkeät hallituksen toimijat ovat vastuussa ainoastaan presidentille.
Catsamin mukaan presidentti Mugabe virallisesti kontrolloi poliisia, armeijaa ja muita Zimbabwen turvallisuustoimijoita, mutta yhä enemmän alkaa näyttää siltä, että tilanne onkin toisinpäin. Mugabe puolueineen pysyy vallassa, koska Zimbabwen sotilaallinen johto uskoo sen olevan intressiensä mukaista. Sotilaallisen johdon onkin huhuttu jatkuvasti kieltäytyneen kunnioittamasta pääministeri Tsvangiraita. Catsam epäilee, ettei Zimbabwen turvallisuuskoneisto jatkossakaan hyväksy vaalituloksia, jotka eivät sovi sen intresseihin.
Viimeaikaiset ratsiat demokraattisen puoleen johtajia kohtaan ovat muistutus siitä, että valta Zimbabwessa on yhä Mugabella ja tämän tukijoilla. Maaliskuun alussa Zimbabwen poliisi pidätti demokraattisen puolueen ministerin syyttäen tätä virka-aseman väärinkäytöstä. Lisäksi Zimbabwen korkein oikeus kumosi demokraattisen puolueen edustajan valinnan parlamentin puhemieheksi.
Catsam toteaa artikkelissaan, että Zimbabwen epävakaa poliittinen tilanne paljastaa puutteet demokraattisesti valituissa hallituksissa, joissa kaikki puolueet eivät saa samanarvoista asemaa. Zimbabwessa monipuoluehallituksen kuvitelma tarjoaa vain julkisivun Mugabelle, joka on säilyttänyt todellisen vallan.
Yrittäessään ehkäistä arabimaiden tyylistä kansannousua Mugabe on ehdottanut parlamenttivaalien pitämistä jo tänä vuonna. Alueelliset johtajat ovat kuitenkin huolissaan siitä, että vaaleilta puuttuisi demokraattinen uskottavuus ja että ne lisäisivät väkivaltaisia yhteenottoja. Myös pääministeri Tsvangirai on vastustanut liian aikaisin pidettäviä vaaleja uskoen, ettei poliittinen ilmasto ole oikea vapaalle ja reilulle äänestykselle.
Catsamin mukaan Zimbabwe on hyvä esimerkki siitä, että vaalit ovat välttämätön, muttei riittävä edellytys demokratian toteutumiselle. Zimbabwessa onkin puhuttu siitä, että vain vallankumous auttaisi lopettamaan Mugaben ylivallan ja viemään maan kohti todellista demokratiaa.
Viimeaikaiset ratsiat oppositiota kohtaan todistavat, että Mugabe kannattajineen ottaa vakavasti mahdollisen kansannousun riskin. Mugaben puolue esimerkiksi määräsi pidätettäväksi 46 henkilöä pelkästään siitä syystä, että nämä katsoivat uutisia arabimaailman kansannousuista.
Zimbabwelaiset voivat haaveilla Tunisian tyyppisestä kansannoususta, mutta Catsam uskoo, että todennäköisesti Mugaben tukijat, poliisi ja turvallisuusjoukot vastaisivat tähän brutaalisti.