EU yrittää ratkoa Pohjois-Kosovon sekamelskaa

Kosovon ja Serbian välinen kiista on suurin Kosovon pohjoisosassa, jossa serbiväestö vastustaa alueen yhdistymistä Kosovon valtioon. Vaikka alue on pieni ja laajalti rauhanomainen, se on pääeste molempien maiden EU-pyrkimyksille, arvioi International Crisis Group raportissaan.

EU:n tukema Kosovon ja Serbian välinen dialogi alkoi 8. maaliskuuta. Seuraavien kuukausien aikana tullaan käsittelemään kiistan vaikutuksia alueelliselle yhteistyölle, liikkumisvapaudelle ja lain toimeenpanolle. Toistaiseksi kuitenkin Belgrad, Pristina ja Bryssel ovat päättäneet, että Pohjois-Kosovon hallinnan problematiikkaan voidaan kunnolla käydä käsiksi vasta, kun on saatu aikaan enemmän seudun turvallisuuteen, julkiseen järjestykseen ja sosioekonomiseen kehitykseen liittyvää yhteistyötä.

Crisis Groupin raportin mukaan epäselvä tilanne Kosovon pohjoisosassa jatkuu vielä jonkin aikaa. Kosovo pyrkii purkamaan alueen serbialaisia instituutioita ja saamaan raja-alueet Kosovon virkamiesten kontrolliin. Kosovo on silti toisaalta halukas tarjoamaan pohjoisosalle itsehallintoa Martti Ahtisaaren vuonna 2007 tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Serbit näkevät Pohjois-Kosovon viimeisenä oljenkortenaan ja Belgrad pyrkii käyttämään siellä vaikutusvaltaansa saadakseen alueen takaisin itselleen. Raportin mukaan Belgradin ja pohjoisen Kosovon poliittiset eliitit ovat kuitenkin keskenään kilpailijoita. Niillä on vain yksi yhteinen intressi: sulkea Pristina ulos ja estää mikä tahansa kansainvälinen aloite, joka voisi vahvistaa kosovolaisia instituutioita.

Crisis Groupin mukaan lähes kaikki Pohjois-Kosovon serbit vastustavat alueen yhdistämistä Kosovoon ja uskovat, että heidän instituutionsa ja palvelunsa ovat parempia. Serbit eivät luota Pristinaan, sillä he uskovat, että luvatut oikeudet ja suojelu kumotaan yhdistymiseen jälkeen. He ovat halukkaita tekemään yhteistyötä Pristinan kanssa, mutta eivät hyväksy sen suvereniteettia.

Pristina sen sijaan pitää Serbian rahoitusta Kosovon pohjoisosalle suurena esteenä alueen yhdistämiselle Kosovoon. Niin pitkään kuin serbirahat ovat läsnä, pohjoisen asukkailla ei ole kannustetta kompromissiin.

Kosovon pohjoisosassa Serbian ja Kosovon instituutiot menevät päällekkäin ilman muodollisia rajoja tai sääntöjä. Serbienemmistö ja albaanivähemmistö elävät erillisissä yhteiskunnallisissa, poliittisissa ja turvallisuusrakenteissa. Ne ovat kehittäneet tapoja navigoida näissä rinnakkaisissa systeemeissä, joissa yhteistyö on väistämätöntä. Kuitenkin joillain alueilla, kuten rikostuomioistuimen toiminnassa, yhteistyö on olematonta.

Crisis Groupin raportin mukaan Kosovon pohjoisosan kaksoissuvereniteetti on kaikista ongelmallisin lain toimeenpanossa. Sekä kosovolaisella että serbisysteemillä on vain osittainen virallinen ja yhteisöllinen tuki. Kosovon poliisilta puuttuu yhteisön luottamus ja sillä on huono maine, kun taas Serbian poliisilla ei ole enää, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman perusteella, toimivaltaa alueella. Kuitenkin se toimii siellä salaisesti.

Pohjois-Kosovon serbien tuomioistuimen päätökset ovat toimeenpantavissa vain Serbiassa, ja ne rajoittuvat kansalaisasioihin ja talousrikoksiin. Kosovon alueen tuomioistuimella sen sijaan on periaatteessa tuomiovalta, mutta se on toimintakyvytön ja tarvitsee serbien hyväksynnän toimiakseen.

Raportti nostaa suureksi ongelmaksi myös sen, että Pohjois-Kosovosta puuttuu lähes kokonaan tuottava työllisyys ja se on riippuvainen valtion tuista. Ennen kaikkea Kosovo ja Serbia eivät kumpikaan voi liittyä EU:hun niin pitkään kuin pohjoisalueen hallinta on kiistan aiheena.

Crisis Groupin mukaan Belgradin ja Pristinan tulisikin käyttää EU:n tukemia neuvotteluja pohtiakseen autonomian myöntämistä Pohjois-Kosovolle vastineeksi sille, että Serbia tunnustaa Kosovon valtion. Lisäksi on löydettävä ratkaisut lain toimeenpanolle, tullin toiminnalle ja taloudellisen avun keräämiselle Kosovon pohjoisalueella.