Gaddafi EU:n maahanmuuttokontrollin ytimessä

Yli kolmen vuoden ajan EU on nojannut Libyan autoritaarisen hallituksen johtajaan Muammar Gaddafiin ja hänen valtiokoneistoonsa pitääkseen turvapaikanhakijat ja muut maahanmuuttajat poissa Euroopan ovilta, julistavat openDemocracyn Gregor Noll ja Mariagiulia Giuffré artikkelissaan EU Migration Control: Made by Gaddafi?.

Nollin ja Giuffrén mukaan huolimatta siitä, että EU:n jäsenmaat tuomitsevat Libyan nykyisen hallituksen, ne ovat antaneet rajojensa suojelun ihmisoikeuksia rikkovan johtajan käsiin. Gaddafin hallituksen toiminnan maahanmuuttajia kohtaan on jo pitkään tiedetty rikkovan ihmisoikeuksia. Viime viikkoina asiat ovat pahentuneet entisestään: esimerkiksi palkkasotureiksi syytettyjä eritrealaisia ja sudanilaisia pakolaisia on teloitettu. Libyassa esiintyy myös rasistista väkivaltaa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulleita maahanmuuttajia kohtaan. Ihmisoikeusrikkomukset kohdistuvat myös niihin ihmisiin, joita Italia on käännyttänyt rajoiltaan vedoten Libyan kanssa tekemäänsä sopimukseen, jonka tarkoituksena on taistella laitonta maahanmuuttoa vastaan.

EU:n ja Libyan maahanmuuttokontrolliin liittyvä yhteistyö perustuu lokakuussa 2010 Euroopan komission ja Libyan sopimukseen maahanmuuttoyhteistyöstä (The Migration Cooperation Agenda). Sopimuksen tavoitteena on yhdessä kohdata maahanmuuton hallinnan ja pakolaisten suojelun haasteita, ja EU on myöntänyt 50 miljoonaa euroa maahanmuuttajien ja mahdollisten pakolaisten pysäyttämiseen estämällä heidän läpikulkunsa Libyan kautta Eurooppaan. Samaan aikaan Italia EU:n tukemana jatkaa poliisitoimintaan, ihmiskaupan vastustamiseen ja tekniseen tukemiseen liittyvää yhteistyötään Libyan kanssa. Italian ja Libyan yhteistyötä vahvistettiin kumppanuussopimuksella vuonna 2008, ja Italia tarjosi viiden miljardin kompensaatiopakettia lopettaakseen kiistat, jotka olivat nousseet Italian kolonialismista. Vastineeksi Libya vahvisti sitoutumistaan hallita mereltä käsin tapahtuvaa laitonta maahanmuuttoa.

Noll ja Giuffré osoittavat, että viimeisen kahden vuoden aikana satoja mereltä kiinnisaatuja maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita on lähetetty takaisin Libyaan ilman minkäänlaista mahdollisuutta anoa turvapaikkaa Euroopasta. Libyassa maahanmuuttajat ja pakolaiset ovat kuitenkin kaikenlaisen syrjinnän kohteita. He joutuvat pelkäämään jatkuvasti sitä, että he tulevat pidätetyiksi ja lähetetyiksi vankiloihin, joissa heitä kohdellaan ihmisoikeuksien vastaisesti tai että heidät lähetään takaisin kotimaihinsa vainottaviksi.

Nollin ja Giuffrén mukaan Libyan ihmisoikeuksia rikkova toiminta maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan on niin hyvin dokumentoitu, etteivät EU:n jäsenmaat ole voineet saada sitä tietoonsa vasta nyt. He ihmettelevätkin, miten Italia ja EU ovat voineet ihmisoikeusrikkomuksista huolimatta jatkaa yhteistyötään Libyan kanssa estääkseen laitonta maahanmuuttoa omiin maihinsa. He korostavat kuitenkin, ettei ainoastaan Italiaa voi syyttää turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien palauttamisesta Libyaan, sillä se on vain noudattanut EU:n lainsäädäntöä, jonka mukaan jäsenmaat ovat velvoitettuja vahtimaan unionin ulkoisia rajoja.

Muutama päivä sitten Gaddafi uhkasi EU:lle lopettavansa laitonta maahanmuuttoa kontrolloivan yhteistyönsä, jos eurooppalaiset hallitukset menisivät häntä vastaan protestoivien puolelle. Noll ja Giuffré huomauttavatkin, että viimeistään nyt EU:n on todistettava sitoumuksensa ihmisoikeuksien noudattamiseen. He vaativat, että Italian hallitus irtisanoo tekemänsä kumppanuussopimuksen Libyan kanssa, sillä Libya on selvästi rikkonut sopimuksessa olevaa ihmisoikeuslauseketta, eikä EU voi luottaa rajakontrollissaan Gaddafin hallitukseen. Lisäksi Nollin ja Giuffrén mukaan EU:n lainsäädäntöä on uudistettava niin, että turvapaikanhakijoita ei enää lähetetä maahan, josta he viimeksi saapuivat EU:hun. Noll ja Giuffré vaativat myös, ettei EU saa päätyä tulevaisuudessa maahanmuuton hallintaan keskittyvään yhteistyöhön hallitusten kanssa, jotka todennäköisesti rikkovat ihmisoikeuksia. Lisäksi olemassa olevat sopimukset muiden Pohjois-Afrikan maiden kanssa on irtisanottava, ellei niitä uudisteta ihmisoikeuslausekkeella ja ihmisoikeuksien valvonnalla.