Japani ja Libya: vaarana ydinvoima

Viime viikolla maailman huomio kääntyi Libyasta Japanin ydinvoimakriisiin. Kuitenkin Libyan ja Japanin tapahtumille on yhteistä yksi asia: molemmat tapaukset muistuttavat ydinvoiman vaaroista.

Ottaen huomioon Libyan ja Japanin tapaukset, niin kutsuttu ydinaserenessanssi on irrationaalista, toteavat openDemocracyn Dan Plesch ja Harald Heubaum artikkelissaan Nuclear Follies.

Pleschin ja Heubaumin mukaan japanilaiset kriitikot ovat vuosikymmeniä olleet sitä mieltä, että ydinreaktorien rakentaminen maanjäristysalttiille alueille on erittäin vaarallista. Mahdollisella radioaktiivisella vuodolla on tuhoisat vaikutukset sekä maaperään että vesistöihin ja tuulen mukana kulkevalla säteilyllä voi olla globaalit vaikutukset. Parhaistakaan turvallisuuskeinoista huolimatta ydinvoimaloiden turvallisuudesta ei ole taetta.

Ydinvoimaa on usein kutsuttu "siltateknologiaksi", joka yhdistää globaalin ilmastonmuutoksen vastaisen kamppailun ja monimuotoisen energiantuotannon tavoittelun. Kun ydinvoimala on toiminnassa, se ei tuota hiilidioksidia, vaikkakin koko elinkaareen ulottuva arviointi paljastaa, että ydinvoiman hiilidioksidijalanjälki on paljon suurempi kuin useiden uusiutuvien energialähteiden jalanjälki. Tästä huolimatta Plesch ja Heubaum kannattavat nykyisten reaktorien käyttämistä niin pitkään ennen kuin uusiutuvat energialähteet pystyvät korvaamaan ne.

Plesch ja Heubaum kuitenkin korostavat, että nykyinen ydinvoimateknologia aiheuttaa ongelmia ihmiskunnalle. Esimerkiksi ydinjätteiden kysymys on yhä ratkaisematta. Huolenaiheena on myös ydinvoiman leviäminen ja sen aiheuttama turvallisuusuhka, olipa kyseessä sitten luonnonkatastrofi, terroristitoiminta tai sisällissota.

Ongelmista huolimatta ydinvoiman käyttö maailmalla tuntuu lisääntyvän. Esimerkiksi Japani ja Iso-Britannia suunnittelevat uusien reaktoreiden rakentamista, ja USA tukee ydinvoimaloiden rakentamista Georgiaan. Jos länsimaat edistävät uraanipohjaista ydinvoimaenergiaa entisestään rakentamalla uusia reaktoreita vanhojen rinnalle, myös muu maailma tekee niin. Ydinvoima lisääntyykin vauhdikkaimmin kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa.

Plesch ja Heubaum toteavat, että Libyan tapauksessa länsimaat ovat normalisoineet armeijan ja teollisuuden väliset suhteet sekä laiminlyöneet Muammar Gaddafin sortovallan. Esimerkiksi Ranska teki sopimuksen Gaddafin kanssa ydinreaktoreiden toimittamisesta vuonna 2007. Presidentti Sarkozy perusteli tätä toteamalla, että ydinreaktoreiden toimittaminen rohkaisisi luopumaan terrorismista ja ydinaseiden omistamisesta.

Mitä vaikutusta tulisi Libyan esimerkillä siis olla tulevaisuuden riskien arvioinnissa, Plesch ja Heubaum kysyvät. Centre for International Studies and Diplomacyn tutkimukset ovat osoittaneet, ettei teollistuneissa maissa juuri keskustella ydinvoimaloista käytävän sodankäynnin vaikutuksista. Plesch ja Heubaum muistuttavat siitä, että Lähi-itä on joka tapauksessa täynnä ydinvoimaloita.