Kaikki osapuolet kehittämään Etelä-Sudania
Vuonna 2005 allekirjoitetun rauhansopimuksen jälkeen Etelä-Sudanin eri etniset ja poliittiset yhteisöt yhdistyivät yhteisen tavoitteen, itsemääräämisoikeuden, taakse. Nyt kun tämä tavoite on saavutettu, Crisis Group pitää mahdollisena, että pitkäkestoiset poliittiset kiistat voivat jälleen nousta pintaan. Jatkuva poliittinen kamppailu on heikentänyt hallituksen kykyä hallita kotimaista konfliktia, ja riskinä on etnisten yhteisöjen polarisaatio sekä turvattomuuden lisääntyminen.
Etelä-Sudanin uusi siirtymähallitus aloittaa toimintansa heinäkuun 9. päivänä. Tällä hetkellä hallitseva puolue Sudan People's Liberation Movement (SPLM) ja oppositiopuolueet kuitenkin kiistelevät vielä siirtymähallituksen kokoonpanosta ja valtuuksista sekä siirtymäajan pituudesta.
Crisis Groupin mukaan tulevaan siirtymäkauteen vaikuttaa etenkin se, salliiko SPLM monipuoluejärjestelmän kehittymisen ja toteuttaako se demokraattisia uudistuksia oman puolueensa sisällä.
Crisis Groupin mielestä SPLM:n tulisi tunnustaa, että opposition osallistuminen ei ole uhka sen vallalle, vaan sijoitus vakauteen ja legitiimiin hallintoon. Kaikkien osapuolten mukaan ottaminen on välttämätöntä siirtymähallitusta muodostettaessa, joten SPLM:n on annettava oppositiopuolueille ja kansalaisyhteiskunnalle merkityksellinen rooli siirtymävaiheen määrittelyssä. Lisäksi laajapohjaisen hallituksen takaamiseksi ministereiksi on nimitettävä myös opposition jäseniä.
Etelä-Sudanin vapauskamppailu on ohi, ja SPLM:n on Crisis Groupin mukaan aika kääntää uusi sivu kehityksessään. Puolueen toimintatavan arviointi on välttämätöntä, jos SPLM haluaa lujittaa legitiimiyttään. SPLM:n on muututtava sotilaallisesta liikkeestä poliittiseksi puolueeksi ja sen on tehtävä sisäisiä uudistuksia, kuten järjestettävä säännöllisesti vaalit.
Crisis Group korostaa, että Etelä-Sudanin oppositiopuolueet ovat yhtä lailla vastuussa kansallisten intressien tavoittelusta ja kansallisista velvollisuuksista. Niiden on kyettävä toteuttamaan uskottavia puolueohjelmia, joiden päämääränä on kansallinen yhtenäisyys. Lisäksi oppositiopuolueiden on löydettävä itselleen kestävä rahoitus, koulutettava henkilökuntaa sekä rekrytoitava tehokkaasti uusia jäseniä.
Crisis Group pitää vallan hajauttamista tärkeänä tekijänä Etelä-Sudanin kehityksessä. Nykyinen malli keskittyy liian paljon keskushallintoon ja pääkaupunkiin sekä poliittisissa että taloudellisissa kysymyksissä. Siirtymähallituksen onkin kiinnitettävä enemmän huomiota kehityksen ja palveluiden edistämiseen koko maassa.
Crisis Group painottaa myös öljytulojen tasapuolista jakamista. Siirtymähallituksen tulisi ajaa kansallista öljypolitiikkaa, joka pyrkisi edistämään Etelä-Sudanin öljysektorin kehitystä ja varmistaisi sen, että öljytulot jaetaan tasa-arvoisesti. Lisäksi vallan keskittymisen estämiseksi siirtymähallituksen on siirrettävä resursseja ja päätösvaltaa alueellisille yksiköille, myönnettävä enemmän tukea maakunnille sekä vahvistettava paikallisia hallinnollisia rakenteita.
Crisis Group ohjeistaa raportissaan myös kansainvälisiä toimijoita. Sen mukaan kansainvälisten toimijoiden tulisi luoda SPLM:n kanssa suhteet, jotka korostaisivat demokraattista kehitystä. Kansainvälisten toimijoiden on tuettava myös muiden Etelä-Sudanin poliittisten puolueiden kehitystä.
YK:n on annettava kehittyvälle Etelä-Sudanin valtiolle tukea, mutta sen on oltava puolueeton kumppani maan kansalaisille ja hallitukselle. YK:n on tarvittaessa otettava kova linja hallituksen kanssa ja sen on oltava valmis toimimaan välittäjänä hallituksen ja opposition mahdollisissa kiistoissa, niin poliittisissa kuin turvallisuuskysymyksissäkin.
Etelä-Sudanin tasavalta on seuraavat kuukaudet kansainvälisen suurennuslasin alla. Yksipuoluejärjestelmä tai turvallisuustilanteen heikentyminen vahvistaisi epäilijöiden käsityksiä siitä, ettei alue ole kykenevä hallitsemaan itseään. Nyt eteläsudanilaisilla on mahdollisuus todistaa nämä epäilykset vääriksi.