Kommunistinen kapina estää kehityksen Filippiineillä

Filippiinien hallituksella on vaikeuksia kehittää ja hallita Filippiinejä, koska maassa käynnissä olevalle pitkäkestoiselle kommunistiselle kapinalle ei ole löytynyt ratkaisu. Parhaillaan Oslossa käytävät rauhanneuvottelut ovat suurin edistysaskel vuosiin ratkaisun löytämisessä yli 40 vuotta kestäneeseen konfliktiin.

International Crisis Groupin viimeisimmässä raportissa The Communist Insurgency in the Philippines: Tactics and Talks pyritään löytämään vastauksia, miksi Filippiinien armeija tai New People’s Army (NPA), joka on kommunistien aseellinen siipi, eivät ole aseellisesti saavuttaneet tuloksia.

Kommunistisen vastarinnan keskiössä ovat Filippiinien kommunistinen puolue (CPP) ja NPA. Niillä on vahvat siteet alueilla, joilla he toimivat, minkä vuoksi ne ovat pystyneet suunnittelemaan iskunsa ilman häiriöitä. Hallituksen vastaiskut ovat onnistuneet vähentämään NPA:n joukkoja mutta eivät kitkemään koko organisaatiota. Tämän vuoksi neuvottelupöydän katsotaan ICG:ssä olevan paras mahdollinen reitti kapinallisuuden rauhoittamiseksi. Seuraava askel olisikin saada ihmisoikeuksia valvovat koneistot toimimaan ja samalla yrittää saavuttaa pitkän aikavälin kestävä poliittinen ratkaisu.

Kommunistisen puolueen aseellisessa vastarinnassa hallitusta vastaan on vuodesta 1968 lähtien kuollut kymmeniätuhansia ihmisiä. Liike on kohdannut ylä- ja alamäkiä vuosien saatossa, mutta 2000-luvun aikana se on osoittanut olevansa yllättävän sinnikäs, vaikka sen suosio keskiluokan piirissä on laskenut ja rahoituksen löytäminen on ollut ongelmallista.

Vaikka Filippiinien hallitus ja armeija vakuuttavat CPP-NPA vastarinnan olevan heikentymässä, jatkuvat iskut edelleen. Useat hallituksen sotilasoperaatiot ja muut toimenpiteet eivät ole kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta ja usein ne ovat osoittautuneet jopa haitallisiksi. Esimerkiksi huonosti monitoroitujen heimosotilaiden ja puolisotilaallisten joukkojen kanssa tehty yhteistyö on vain lisännyt väkivaltaa ja lisännyt mielivaltaisia tappoja.

Jotta ihmisoikeudet ja poliittinen ratkaisu olisivat mahdollisia, on armeijan toiminnassa tapahduttava suuri muutos. Aiemmin hyväksytyn armeijan aseellisen toiminnan NPA vastaan on päätyttävä. Filippiinien hallituksen tulee saada armeijalta, poliisilta ja puolisotilaallisilta joukoilta täysi tuki toteuttaa sen uutta turvallisuussuunnitelmaa.

Presidentti Aquinon ja hallituksen tulee myös ottaa huomioon CPP-NPA vastarinnan merkitys. Viime aikoina on lähinnä keskitytty Filippiinien toiseen vastarintaliikkeeseen, Moro Islamic Liberation Front:iin (MILF), koska heidät on koettu suuremmaksi uhaksi korkeiden uhrilukujen ja kansainvälisten terrorismiyhteyksien vuoksi. ICG:n raportissa kuitenkin huomautetaan, että vaikka MILFin vastarinta saataisiinkin hallintaan, väkivalta jatkuu CPP-NPAn osalta suuressa osassa maata. Tämän vuoksi rauhanneuvottelut ovat tärkeä askel eteenpäin. On selvää, että edessä on vielä suuria haasteita saavuttaa poliittinen ratkaisu, mutta on parempi istua neuvottelupöydässä kuin yrittää ratkaista konfliktia aseellisesti, todetaan ICG:stä.

Linkki ICG:n raporttiin.