Kuinka kestävää on Liberian orastava demokratia?
Kaikkien osapuolien, vaalikomission, puolueiden, presidenttiehdokkaiden, kansalaisyhteiskunnan, median ja kansainvälisten kumppaneiden tulee nähdä vaalit ratkaisevan tärkeinä sisällissodan jälkeen aikaansaadun kehityksen tukemiselle ja vahvistamiselle, muistuttaa International Crisis Group, ICG raportissaan "Liberia: How Sustainable is the Recovery?".
Onnistuneet vaalit eivät yksinään riitä pysyvän rauhan saavuttamiseksi. ICG:n mukaan päätekijöitä rauhan vahvistamiseksi ja jatkumiseksi on viisi: entistä vakuuttavampi taistelu korruptiota vastaan, syvempi sitoumus Liberian muuttamiseen uudistusmielisten poliittisten toimijoiden avulla, jatkuva kansainvälinen tuki kunnianhimoisemman muutoksen aikaansaamiseksi, taloudellinen kehitys ja alueellinen vakaus, varsinkin Norsunluurannikolla.
Yhdysvalloissa kesäkuussa vierailleen Liberian nykyisen presidentin, Ellen Johnson Sirleafin mukaan Liberia on edistynyt paljon, mutta paljon on vielä tehtävää, ennen kuin kansainvälisen tuen määrää voidaan vähentää. Johnson Sirleaf on optimistinen, että jos tuki säilyy korkeana ja hyvää taloudellista hallintoa tavoitellaan, 10 vuoden kuluttua Liberia ei enää tarvitse ulkomaista tukea.
Presidentti kuitenkin myönsi, että Norsunluurannikon tilanne ja siitä johtuva pakolaisvirta ja liberialaisten entisten taistelijoiden ja nuorten valmius työskennellä palkkasotureina muodostavat turvallisuusuhan.
Presidentti Johnson Sirleafin hallintokaudella maa on kehittynyt huomattavasti, mutta monien liberialaisten näkemys siitä, että demokratia on hyödyttänyt toisia enemmän kuin toisia, on saanut kansalaiset turhautumaan länsimaissa suosittuun presidenttiin.
Sisällissodan loputtua Liberiassa on keskitytty turvallisuuden luomiseen ja takaamiseen mm. luomalla uusi armeija ja poliisivoimat Yhdysvaltojen ja YK:n valvonnan alaisuudessa. UNMIL:n (United Nations Mission in Liberia) sotilas- ja poliisijoukot ovat olleet rauhan pääasiallisia turvaajia. Niiden läsnäolo on edelleen välttämätöntä johtuen maan omien poliisivoimien puutteista ja rajallisesta otteesta pääkaupunki Monrovian ulkopuolisilla alueilla.
Etusijalla onkin parempi koordinointi poliisivoimien ja oikeuslaitoksen välillä ja molempien entistä merkittävämpi läsnäolo myös maaseudulla.
Suurimmat turvallisuusuhat ovat kuitenkin palkkasotilastoiminnan jatkuminen ja aseiden määrän kasvu. Norsunluurannikon vaalien jälkeinen kriisi joulukuun 2010 ja huhtikuun 2011 välillä paljasti traagisesti ongelman laajuuden, kun sadat liberialaiset nuoret saatiin helposti houkuteltua palkkasotureiksi.
UNMIL:n tulisi yhteistyössä UNOCI:n (UN Operation in Côte d'Ivoire) ja Liberian ja Norsunluurannikon hallitusten kanssa eliminoida Liberian palkkasotureiden muodostama uhka kaikilla mahdollisilla sotilaallisilla, taloudellisilla ja tiedustelun keinoilla, kehottaa International Crisis Group.
Viime vuosina aikaansaatua kehitystä ja edistystä Liberiassa tulisi suojella takaiskuilta. Samanaikaisesti on tärkeää pyrkiä kohti poliittista muutosta, jonka päämääränä on uusi sukupolvi johtajia, jotka eivät ole osa väkivallan kulttuuria ja korruptiota.
Pätevimpiä nuoria tulisi kannustaa ja houkutella olemaan poliittisesti aktiivisia ja heille tulisi tarjota koulutusmahdollisuuksia, jotta he voisivat omaksua tarvittavia hallinnon taitoja.
Länsimaisten lahjoittajien, Länsi-Afrikan talousyhteisön (Economic Community of West African States, ECOWAS), Kiinan ja YK:n tulisi pysyä sitoutuneena Liberian tilanteeseen myös tämän vuoden vaalien jälkeen. Töitä on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti Norsunluurannikon tilanteen vakauttamiseksi, jotta jatkuvan ja kestävän kehityksen tukeminen Liberiassa olisi mielekästä.
International Crisis Groupin raportti on kokonaisuudessaan luettavissa ja ladattavissa täältä.