Libya ei ole uusi Irak

Tuore kyselytutkimus osoittaa, että seitsemän brittiä kymmenestä pelkää liittoutuneiden ilmaiskujen Libyaan johtavan Irakin kaltaiseen vuosia kestävään konfliktiin. Myös esimerkiksi Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoganin mukaan Libyaan tehty ulkomaalainen interventio muistuttaa Irakin tilannetta, jossa yhteiskunta kärsi mittavia vahinkoja ja satoja tuhansia ihmisiä kuoli.

Näistä peloista huolimatta Libya ei tule olemaan uusi Irak, vaikka molemmissa on kyse hallinnon muutoksesta, vakuuttaa Jeff Bridoux openDemocracyn artikkelissaan "Why Libya Will Not Be a Second Iraq".

Bridoux huomauttaa, että muun muassa Iso-Britannian pääministeri David Cameron ja USA:n presidentti Barack Obama ovat yrittäneet lievittää pelkoja siitä, että Libyan konflikti muuttuisi Irakin konfliktin kaltaiseksi. Cameron on julistanut, ettei Libyassa tulla tekemään pakotettua hallituksen vaihtoa, koska YK:n päätöslauselma ei valtuuta ulkomaalaista miehitystä. Obama puolestaan on todennut, ettei USA:lla ole varaa uuteen Irakiin, jossa edes jonkinlaisen tuloksen aikaansaaminen kesti kahdeksan vuotta sekä vaati tuhansia ihmishenkiä ja lähes biljoona dollaria.

Bridouxin mukaan Lännen on myönnettävä, että se on osallistunut hallinnon vaihtoon Libyassa. Bridoux kuitenkin painottaa, ettei Muammar Gaddafin kukistuminen tarkoita sitä, että hallinnon muutoksen lopputulos olisi samanlainen kuin Irakissa, sillä Libya ja Irak ovat kaksi eri tapausta.

Ensinnäkin Bridouxin mukaan Libya, toisin kuin Irak, on etnisesti ja uskonnollisesti yhtenäinen maa. Libyan väestöstä 97% on arabeja ja berbereitä, ja uskontokunnaltaan 97% libyalaisista on sunnimuslimeita. Nykyinen rakoilu Libyan yhteiskunnassa on luonteeltaan poliittista: kansa jakautuu niihin, jotka tukevat Gaddafin hallintoa ja niihin, jotka eivät. Se, etteivät libyalaiset jakaudu etnisesti tai uskonnollisesti, edistää vakauden saavuttamista konfliktin jälkeen, Bridoux muistuttaa.

Irakin ja Libyan tapaukset eroavat toisistaan myös maiden sijainnin perusteella. Irak sijaitsee Syyrian ja Iranin vieressä, joista kumpikaan ei suhtautunut myönteisesti USA:n pyrkimyksiin Irakissa ja täten ne ovat hidastaneet maan uudelleenrakentamista. Libyan naapurit Tunisia ja Egypti sen sijaan ovat itse demokratisoitumassa ja niiden uudet hallitukset tulevat olemaan vastaanottavaisempia Libyan muutokselle.

Lisäksi Bridoux korostaa, ettei interventio Irakiin koskaan saanut taakseen kansainvälistä legitimiteettiä, sillä USA liittolaisineen väheksyi YK:ta ja päätti aloittaa sodan omatoimisesti. Sen sijaan Libyan tapauksessa liittoutuneet voivat nojata YK:n päätöslauselmaan, joka valtuuttaa intervention. Tämä kansainvälinen legitimiteetti helpottaa Libyan poliittista siirtymää.

Bridoux toteaa, että ennen kaikkea Libyassa - toisin kuin Irakissa - konfliktin jälkeisen uudelleenrakentamisen pilarit eli turvallisuus, valtio, talous ja kansalaisyhteiskunta antavat viitteitä nopeasta toipumisesta. YK on vastuussa Libyan konfliktin jälkeisestä turvallisuudesta, minkä vuoksi Irakin kaltainen kapina on epätodennäköistä. Kun maan vakaus on saavutettu, edistys muilla uudelleenrakentamisen alueilla on todennäköisempää.

Libyassa valtion uudelleenrakentaminen vaatii konfliktin osapuolten kokoontumista neuvottelupöydän ääreen. Jos Gaddafi luopuu vallasta, konfliktin jälkeiselle vakaudelle on tärkeää, että myös hänen tukijansa otetaan mukaan uuden demokraattisen valtion muodostamiseen. Bridouxin mukaan Irakin tyyppinen Gaddafin hallituskoneiston puhdistaminen olisi virhe, koska tällöin maa menettäisi tarvittavia asiantuntijoita ja vieraannuttaisi heidät uudesta hallinnosta.

Bridouxin mukaan Libyan poliittisen vakauden saavuttamista voidaan vahvistaa maan energiaresurssien ja etenkin öljytuottojen avulla. Libyan peruspalveluihin liittyvä infrastruktuuri tuntuu toimivan, toisin kuin Irakissa, jossa polttoaineen ja veden puute ovat olleet suuria ongelmia jo vuosien ajan. Libyalaiset tuottavat sähköä, öljyä ja maakaasua enemmän kuin itse tarvitsevat sekä nauttivat kohtuullisista peruspalveluista, mikä edistää maan vakautta.

Bridoux kuitenkin muistuttaa, että Libyan talouden avaaminen kansainväliselle kapitalismille on toteutettava varovasti, ja taloudellisen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tulisi olla Libyan uuden hallinnon prioriteettien joukossa. Irakin epäonnistunut esimerkki osoittaa, että taloudelliseen hyvinvointiin ja epätasa-arvoisuuksiin on kiinnitettävä huomiota uuden hallinnon ensimmäisistä päivistä lähtien.

Bridoux tunnustaa, että Irakia ja Libyaa yhdistää yksi asia: molemmissa maissa kansalaisyhteiskunta on lähes olematon. Aivan kuten Saddam Hussein, Gaddafi on tuhonnut kaikki yritykset, jotka ovat vastustaneet hänen hallintoaan, eikä kansalaisyhteiskunnalle ole jäänyt tilaa toimia. Kuitenkin Libyassa on nuori, kaupungistunut ja lukutaitoinen väestö, mikä mahdollistaa nopean kansalaisyhteiskunnan kehittymisen.

Jos YK ja Libyan tuleva hallinto Lännen tukemana onnistuvat saavuttamaan menestystä uudelleenrakentamisen kaikilla alueilla, Libya ei tule kokemaan samanlaista kohtaloa kuin Irak. Ja juuri tähän USA:n, Iso-Britannian ja Ranskan kumppaneineen tulisi pyrkiä, Bridoux painottaa lopuksi.