40 vuotta kestänyt autoritaarinen hallinto ja Libyaa puoli vuotta repinyt sisällissota ovat vaikeita haasteita, joista uuden, orastavan johdon on selvittävä. Inhimillisten ja materiaalisten menetysten lisäksi sota on nostattanut vanhat erimielisyydet pintaan ja luonut uutta kitkaa libyalaisten välille.
Libyan johtoa ja vallankumousta tukeneita kansainvälisiä toimijoita kohtaavat haasteet ovat moninaisia. Kattavan edustuksellisen siirtymävaiheen hallinnon luominen on ensisijaisen tärkeää. Turvallisuusriskeihin tulee tarttua välittömästi ja on muistettava välttää "tilien tasaamista" ja kostotoimenpiteitä.
Kapinallisten hallinnoimassa Benghazissa maaliskuussa 2011 perustettu Siirtymävaiheen Kansallinen Neuvosto (Transitional National Council, TNC) on tehnyt hienoa työtä luomalla kansalaistoiminnan perusinstituutiot vallassaan pitämillä alueilla ja saanut myös houkuteltua kansainvälistä tukea puolelleen.
Neuvoston on kuitenkin mahdotonta väittää edustavansa koko Libyan kansaa. Suurin osa libyalaisista, varsinkin pääkaupunki Tripolissa, ei ole pystynyt vapaasti ilmaisemaan mielipiteitään tai osallistumaan Neuvoston toimintaan.
Neuvoston jäsenistö koostuu lähinnä niin kutsutuilta vapautetuilta alueilta tulevista libyalaisista. Neuvoston tulevaisuutta ajatellen on tärkeää, että sen jäsenistö kuvastaa Libyan moninaista kansaa.
Alueelliset, etniset, heimojen ja kapinallisjohtajien väliset erimielisyydet syvenivät ja paljastuivat puoli vuotta kestäneen kapinan aikana. Yksi esimerkki tästä on heinäkuussa, ilmeisesti kapinallisten toimeenpanema, kapinallisjohtaja Abdel Fattah Younesin salamurha.
Legitimiteettikilpailu idän ja lännen, ensimmäisinä Tripoliin marssineiden, kapinan aloittaneiden, maahan Qaddafin hallinnon aikana jääneiden ja maanpaosta palanneiden kapinallisryhmien välillä on lähes mahdotonta välttää. On odotettavissa myös jännitteitä islamilaisten ja maallisten joukkojen välillä.
Yhtenäisen hallituksen muodostaminen ei ole mahdotonta, mutta sisäisen kaaoksen estäminen vaatii paljon työtä. Siirtymävaiheen Kansallisen Neuvoston tulisi pikimmiten kutsua koolle eri alueiden, sosiaalisten ryhmien ja opposition edustajia.
ICG:n mukaan tärkeintä tällä hetkellä on lain ja järjestyksen turvaaminen ja keskeisten palveluiden takaaminen kansalaisille ennen kuin vaalit voidaan järjestää.
Turvallisuuden takaamiseksi kapinallisryhmien on väliaikaisesti täytettävä valtatyhjiö ja riisuttava kansalaiset aseista. Neuvoston pitäisi luoda mekanismeja rikoksista epäiltyjen vastuuseen saattamiseksi.
YK:lle tulisi antaa keskeinen rooli Libyan auttamisessa uudelle aikakaudelle. Kansainvälisten toimijoiden tulee koordinoida väliaikaisen hallinnon pyytämä apu YK-prosessin kautta, eikä sortua sanelemaan avun ehtoja.
Humanitaarisen kriisin mahdollisuus on olemassa ja kansainvälisen avu tulisi keskittyä ravinnon ja suojan turvaamiseen, muistuttaa ICG.
ICG:n raportti on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.