Libyassa tarvitaan aselepo

Libya on käytännössä jakautunut kahtia ja siviileistä on suurissa määrin tullut uhreja. Mitä kauemmin Libyan konflikti kestää, sen hankalampaa Qaddafin vastaisen kampanjan on saavuttaa tavoittensa, varoittaa International Crisis Group (ICG) artikkelissaan "Libya: Achieving a Ceasefire, Moving toward Legitimate Government". Vaikeudet tulevat jättämään painavan jälkensä Qaddafin jälkeiseen hallitukseen.

Konfliktin ja sotatoimien pitkittyminen uhkaavat myös Libyan naapureita. Pakolaiskriisi syventyy ja riski Al-Qaidan aktivistien soluttautumisesta verkostoihin Algeriassa, Malilla ja Nigerissä kasvaa. Kun ennakkoehtona minkäänlaisten neuvotteluiden aloittamiselle on Qaddafin lähtö, kriisi syventyy ja aseellinen konflikti pitkittyy entisestään, painottaa ICG.

ICG:n mukaan paras vaihtoehto tilanteen ratkaisemiselle on välitön aselepo ja humanitäärisen avun pääsy koko maahan, jotka YK:n valtuuttaman kansainvälisen rauhanturvajoukon tulisi toteuttaa. Neuvottelut tulee aloittaa heti, jotta maa voisi siirtyä legitiimiin poliittiseen järjestelmään. Sopimuksen saavuttamiseen tarvitaan myös luotettava kolmas osapuoli ja tässä Arabivaltioiden liitto ja Afrikan unioni saattavat olla ratkaisevassa roolissa. Myös NATO:n täytyy olla valmis muuttamaan kantaansa. Ainoastaan välitön aselepo on linjassa NATO:n alkuperäisen tarkoituksen, siviilien suojelemisen, kanssa.

Aselepo tulee saada voimaan, ja vasta sen jälkeen neuvotella siitä miten ja milloin Qaddafi luopuu vallastaan, painottaa ICG. Aseellisen konfliktin tulee siirtyä poliittisten neuvotteluiden tieltä, joissa pyritään määrittelemään Libyan uuden valtion ja järjestelmän perustavat periaatteet. Kansainvälisellä yhteisöllä on vastuu tilanteen kehittymisestä ja sen tulisikin toimia nyt, jotta konflikti loppuisi ja Libyassa saataisiin alulle uusi poliittinen elämä.

Libyan historia on vaikuttanut konfliktiin

Toisin kun Tunisiassa ja Egyptissä, Libyan protestit muuttuivat jo alussa sisällissodaksi. Tämä johtuu suurilta osin Libyan historiasta ja Qaddafin 1970-luvulla luomasta poliittisesta järjestelmästä. Qaddafin perustama, niin kutsuttu Jamahirya-valtio pohjautuu lauseelle "edustus on petos". Mitään virallista poliittista edustusta ei ole sallittu ja yritykset perustaa poliittisia puolueita ja edustuksellisuutta on nähty maanpetoksina. Näin ollen myös tehokkaiden, virallisten instituutioiden tai kansalaisyhteiskunnan muodostuminen on estynyt.

Lisäksi Qaddafin suku tai heimoliittolaiset ovat turvallisuusjoukkojen johdossa, mikä on jättänyt vakinaisen armeijan heikoksi. Poliittisen järjestelmän ollessa myös sidottu Qaddafin henkilökohtaiseen valtaan, on konfliktista muodostunut olemassa olevan Libyan valtion ja poliittisen järjestelmän kuolontaistelu.

Vaatimukset Qaddafin lähdöstä tarkoittavat sitä, että koko Qaddafin perustama järjestelmä halutaan kumota. Libyassa ei ole ollut mahdollista erottaa hallintoa ja valtiota toisistaan. Vaikka Qaddafin Jamahirya-valtio on selvästi kuoleva järjestelmä ja ainoastaan poliittiset ja kansalaisoikeudet hyväksyvä valtio tulee tyydyttämään Libyalaisten odotukset, ei muutos Qaddafin historiallisesta järjestelmästä tule olemaan helppo.

Libyan konfliktin tämänhetkinen luonne johtuu myös YK:n hyväksymästä ja nyt virallisesti NATO:n johtamasta aseellisesta väliintulosta. NATO:n operaatio on pelastanut Qaddafin vastaiset joukot välittömältä tappiolta, mutta ei ole ratkaissut konfliktia heidän edukseen. Poliittisten ja inhimillisten kustannuksien noustessa arviot Qaddafin pikaisesta kukistumisesta aseellista kampanjaa jatkamalla tai voimistamalla heijastavat kieltäytymistä strategian tai vaihtoehtojen uudelleenharkitsemisesta.

ICG muistuttaa, että lopputulos voi olla pitkittynyt, Libyan naapurimaille vakavia uhkia aiheuttava poliittinen tyhjiö demokratiaan siirtymisen sijasta. Vaikka tilapäinen Kansallinen Neuvosto (Interim Transitional National Council) on saanut aikaan muutoksia idässä, on epätodennäköistä että sillä on tarpeeksi kapasiteetteja koko maan hallinnoimiseen.

On toiveajattelua uskoa konfliktin ratkeavan sillä, että vallitsevalta hallinnolta loppuvat resurssit, varoittaa ICG. Vaikka se olisikin mahdollista, ei aika ole libyalaisten puolella. Konfliktin jatkuessa uhrien ja tuhon määrä nousee, taloudelliset ja humanitääriset olot huonontunevat, maan kahtiajakautuminen syventyy ja riski militanttien soluttautumisesta tilanteeseen nousee. Myös negatiiviset vaikutukset Libyan naapurimaille täytyy ottaa huomioon. Jos neuvotteluita ei saada alulle, tilanne näyttää uhkaavalta koko Pohjois-Afrikkaa ajatellen.