Naton toimittava suojeluvastuun mukaisesti Libyassa
Davisin mukaan Libyan missio alkoi toimintana, joka noudatti kansainvälisen lain normeja ja sisälsi monenkeskistä konsultaatiota. Kuitenkin nyt mission luonne on vaarassa muuttua. Unilateraali USA:n, Ranskan ja Iso-Britannian voimankäyttö sekä puheet hallinnon muutoksesta, kapinallisten aseistamisesta ja jopa Gaddafin salamurhaamisesta vaarantavat monia turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1973 kautta saavutettuja poliittisia edistysaskeleita ja etenkin suojeluvastuun periaatteita.
Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1973 oikeuttaa kansainvälisen yhteisön YK:n peruskirjan VII artiklan nojalla käyttämään voimaa siviilien suojelemiseksi. Näin ollen se oikeuttaa voimatoimet siviilien suojelemiseksi ja humanitaarisen avun perille saattamiseksi myös Libyassa.
Päätöslauselma vahvistaa kansainvälisen yhteisön vuonna 2005 sopimaa suojeluvastuun periaatetta. Suojeluvastuun mukaan valtioilla on ensisijainen vastuu omien kansalaistensa suojelemisesta kansanmurhilta, etnisiltä puhdistuksilta, sotarikoksilta sekä ihmiskuntaa vastaan tehdyiltä rikoksilta. Mikäli valtio ei pysty tai halua suojella omia kansalaisiaan, kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus puuttua asiaan.
Davisin mukaan suojeluvastuun kriteerit täyttyvät Libyan tapauksessa: laajamittaisen kansanmurhan riski on ollut maassa vahvasti läsnä ja Gaddafin joukot ovat hyökänneet kapinallisten alueille käyttäen kohtuuttoman paljon voimaa. Intervention oikeutuksen puolesta puhuu myös se, että se on YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttama ja sillä on Arabiliiton laaja tuki. Lisäksi oikeutusta vahvistaa se, että interventiota vaativat nimenomaan hyökkäyksen kohteeksi joutuneet kansalaiset.
Davis toivoo, että johtaessaan sotilaallista operaatiota Nato pitää kiinni YK:n päätöslauselmasta ja suojeluvastuun periaatteista. Hän vaatiikin, että missio tuodaan takaisin suojeluvastuun rajojen sisälle: Naton päämääränä tulisi olla siviilien suojelu, ei kapinallisten varustaminen.
Jotta toiminta on suojeluvastuun periaatteiden mukaista, Naton on pidättäydyttävä liiallisesta voimankäytöstä. Davisin mukaan "kaikkien tarvittavien keinojen" käytön siviilien suojelemiseksi tulisi jatkua vain niin pitkään, kun siviilien turvallisuus on uhattuna. Lisäksi Naton tulisi rajoittaa toimintansa aseiden kauppasaartoon ja lentokieltoon. Pidemmälle meneviä ilmaiskuja Gaddafin joukkoja vastaan tulisi toteuttaa vain, jos joukot jälleen uhkaavat siviilejä.
Diplomaattisten keinojen edistäminen on ensisijaisen tärkeää, jotta saavutettaisiin mahdollisimman pian tulitauko ja sitä seuraava poliittinen ratkaisu. Davis painottaa artikkelissaan etenkin YK:n ja alueellisten toimijoiden diplomaattista roolia: YK:n pääsihteerin erityislähettilään on neuvoteltava molempien osapuolten kanssa, ja Afrikan unionin on oltava avainroolissa tulitauon saavuttamisessa. Nämä diplomaattiset pyrkimykset eivät Davisin mielestä tarvitse lisää länsimaisia toimijoita. Toimija humanitaarisissa ja poliittisissa kysymyksissä tulisi olla YK, ja Naton tulisi ohjeistaa jäsenmaitaan pysymään poissa Libyan maaperältä.
Davisin mukaan Naton on osallistumisessaan toimittava selvien ja läpinäkyvien sääntöjen mukaisesti. Sen toiminnan mittarit pitäisi tehdä julkisiksi ja niitä tulisi jatkuvasti arvioida. Lisäksi läpinäkyvyyden takaamiseksi Naton tulisi raportoida päivittäin siitä, kuinka missiota toteutetaan. Jotta suojeluvastuun toteuttamisen tuloksia voidaan mitata, Naton on myös valvottava siviiliuhrien määrää.
Nato ei ole vielä muodollisesti tukenut suojeluvastuuta. Davisin mielestä hyvä tilaisuus tähän jätettiin käyttämättä, kun suojeluvastuuta ei otettu Naton uuden strategian avainelementiksi Lissabonin huippukokouksessa viime marraskuussa. Jos se olisi otettu, Nato olisi voinut saman tien perustaa suojeluvastuuseen keskittyvän komitean analysoimaan kansanmurhien uhkia sekä kehittämään suuntaviivoja sotilasliiton toiminnalle. Tällöin Nato olisi ollut vahvemmassa asemassa omaksumaan suojeluvastuu toimintaa ajavaksi normikseen Libyassa.
Davisin mukaan kansanmurhien ehkäisemisen tulisi olla Naton prioriteetti. Sotilasliiton on edistettävä suojeluvastuuta ja kehitettävä kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanmurhien ehkäisyyn. Tämä lähestymistapa voisi sisältää varhaisen varoituksen mekanismeja ja diplomaattisia vastauksia kehittyville kriiseille. Lisäksi siihen kuuluisivat Naton sotilaallisen valmiuden parantaminen YK:n rauhanturvaoperaatioissa sekä globaalien normien ja instituutioiden edistäminen.