Onnistuuko Zimbabwen uudistus?
GPA on sopimus, jonka Zimbabwen kolme suurinta puoluetta, ZANU-PF, MDC-T ja MDC-M, allekirjoittivat syyskuussa 2008. Sen avulla maahan muodostettiin kansallisen yhtenäisyyden hallitus Mugaben jatkaessa presidenttinä ja MDC-T:n Morgan Tsvangirain noustessa pääministeriksi. GPA:n tarkoitus oli ratkaista Zimbabwen moniulotteisia poliittisia ja taloudellisia kriisejä, mutta sen avulla ei olla onnistuttu toteuttamaan demokraattista vallan siirtymää eikä uudistamaan turvallisuussektoria tai oikeusjärjestelmää.
Crisis Groupin mukaan etenkin Zimbabwen turvallisuussektorin uudistus on ensisijaisen tärkeää. Myös tärkeitä instituutioita, kuten parlamentin komiteoita ja ihmisoikeuskomissiota, on vahvistettava. Lisäksi kansalaisyhteiskunta on otettava tehokkaasti mukaan uudistuksien suunnitteluun ja toimeenpanoon.
Crisis Groupin mukaan GPA tarjoaa yhä hyvän kehyksen tuleville vaaleille. Edistystä kuitenkin viivyttää se, ettei ZANU-PF ole uskottavasti sitoutunut demokraattisiin uudistuksiin, eikä MDC-T ole tarpeeksi vahva pakottamaan sitä tähän.
Huolimatta GPA:n allekirjoittamisesta ZANU-PF on yhä enemmän vakuuttunut siitä, että se voi pelotella vastustajiaan ja viivyttää maan uudistamista. Crisis Groupin mukaan ilman ZANU-PF:aan kohdistuvaa vahvempaa kansainvälistä painostusta nykyinen hatara koalitio voi romahtaa laukaisten väkivaltaisuuksia.
Helmikuussa 2011 kansainvälisen välitystiimin vierailu Harareen sai aikaan hieman edistystä kaikkien kolmen puoluejohtajan sitoutuessa toteutumattomien GPA:n uudistuksien toimeenpanemiseen. Välitystiimin onkin Crisis Groupin mukaan oltava jatkuvasti läsnä Zimbabwessa ja valvottava tehokkaasti, mitä uudistuksia on saatu aikaan ja mitä ei.
GPA:n keskiössä on parlamentin johtama perustuslain uudelleen muotoileminen, jota valvoo Constitution Parliamentary Affairs (Select) Committee (COPAC). Tämä komitea lanseerasi laajamittaisen ohjelman vuonna 2010, mutta monien kansalaisjärjestöjen mukaan komitea ei ole avoin kaikille osapuolille, vaan se on ZANU-PF:n hallinnassa.
Crisis Group korostaa, että COPAC:n on oikeudenmukaisesti tavoiteltava perustuslaillista uudistusta ja muita keinoja, jotka edistävät lain toteutumista ja vähentävät poliittista väkivaltaa Zimbabwessa. MDC-T ja MDC-M ovatkin sitä mieltä, että COPAC:n on saatava työnsä loppuun ennen vaaleja, kun taas ZANU-PF:n mukaan vaalit voidaan pitää ilman uutta perustuslakiakin.
Crisis Group toteaa, että presidentti Mugaben vaatimus varhaisten vaalien järjestämiseen on lisännyt pelkoja paluusta vuoden 2008 väkivaltaisuuksiin. Crisis Group korostaa raportissaan, että vaalit ovat välttämättömyys, mutta ilman uskottavia uudistuksia Zimbabwessa tullaan järjestämään epäoikeudenmukainen äänestys, mikä vahvistaa konfliktin riskiä.
GPA:n takaajat Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) ja Afrikan unioni eivät ole puuttuneet sopimuksen heikkoon toimeenpanoon kuin vasta äskettäin. Maaliskuussa 2011 Namibia, Mosambik ja Zambia huomauttivat GPA:n toimeenpanon puutteista ja lisääntyneistä väkivaltaisuuksista. Ne kritisoivat etenkin ZANU-PF:n passiivisuutta sekä pyrkivät saamaan aikaan toimintaa, joka edistää uudistuksia ja kestävää poliittista siirtymää Zimbabwessa.
Crisis Groupin mukaan GPA:n takaajien tulisi saada Zimbabwen poliittiset johtajat ottamaan sitoumuksensa vakavasti asettaen heille selkeitä tavoitteita ja aikatauluja. SADC:n ja Afrikan unionin on GPA:n takaajina korostettava perustuslaillisen uudistuksen toteutumista ennen vaaleja, jotta uskottavat vaalit voidaan järjestää. Niiden on myös tuettava COPAC:n toimintaa ja GPA:n uudistuksia teknisen ja rahallisen avun kautta sekä tarjoamalla henkilökuntaa.
Lopuksi Crisis Group toivoo, että myös YK ja EU aktiivisella diplomaattisella osallistumisellaan avustaisivat GPA:n takaajien toimintaa ja instituutioita, jotka edistävät demokraattisen hallinnon kehittämistä.