Seminaariraportti: merkitseekö kriisinhallinta apua vai ahdinkoa?
"Suomessa siviilitoimijat ovat löytäneet toisensa yhteisessä siviilikriisinhallinnan neuvottelukunnassa. Eri alalla toimivat viranomaiset ja järjestöt keskustelevat saman pöydän ääressä. Tämä lisää toimijoiden keskinäistä arvostusta ja poistaa päällekkäisyyksiä, joita toiminnassa on ollut. Seuraava askel on vihdoin saada aikaiseksi yhteinen rekisteri, johon kootaan kaikki siviilikriisinhallinnassa toimivat suomalaisetö, Nieminen-Mäkynen totesi.
Eeva Koskinen, gender-näkökulmaa kriisinhallintaan tuovan 1325-verkoston puheenjohtaja, kertoi verkoston tavoitteena olevan, että jokainen Suomesta kriisinhallintatehtäviin lähtevä henkilö ymmärtää, mitä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 merkitsee juuri siinä tehtävässä, siinä kulttuurisessa todellisuudessa ja sillä hetkellä.
"CMC Finlandille on annettava tunnustusta ja kiitoksia siitä, ettõ siellä on aktiivisesti ja innokkaasti otettu 1325 linjaukset omaksi ja sovellettu niitä käytännön koulutukseen. 1325-näkökulma olisi silti koulutuksessa saatava pysyviin rakenteisiin, yksittäiset gender-kurssit eivät ole kestävä ratkaisu", Koskinen arvioi lisäten, että esimerkiksi kouluttajien kouluttamisen pitää kuulua CMC:n jatkuvaan kurssivalikoimaan.[i]
Valitettavasti naisten rooli on Koskisen mukaan jäänyt toistaiseksi rauhanneuvotteluissa lähinnä kahvinkeittäjän rooliksi. Esimerkit, joissa naiset ovat olleet aktiivisesti mukana rauhanprosesseissa, ovat ajalta ennen tätä päätöslauselmaa - Guatemala, Pohjois-Irlanti ja Liberia. Päätöslauselman jälkeiset rauhan hieromisen pöydät ovat olleet pääsääntöisesti miesten, eikä edes Martti Ahtisaari ponnisteluistaan huolimatta saanut naisia mukaan neuvotteluihin Indonesian Acehissa paikallisten miesten vastustuksen vuoksi.
Sadankomitean[ii] pääsihteeri Eekku Aromaa sanoi, että konflikteja ennaltaehkäistään tehokkaimmin kehitysyhteistyöllä, ihmisoikeustyöllä, edistämällä demokratiaa ja työskentelemällä maapallon resurssien kestävämmän käytön ja niiden oikeudenmukaisemman jakautumisen puolesta:
"Mehän tiedämme, että esimerkiksi sisällissodat syttyvät juuri siellä, missä on liikaa nuoria ihmisiä, erityisesti nuoria miehiä, joilla ei ole mitään menetettävää. Ei ole koulutusta, työtõ, saati asuntoa tai muuta mahdollisuutta elättää itseään eikä ole mahdollisuutta perheeseen. Sitten joku tarjoaa asetta ja on kuitenkin jotain mihin tarttua."
Aromaan mukaan eri puolilla maailmaa tapahtuvien kriisien hoito on muuttunut jokseenkin itsestään selvästi tarpeelliseksi, vaikka kansallisvaltion etu ei sitä välttämättä vaatisikaan.
"Kriisinhallinta voi tuottaa ahdinkoa tai apua kriiseihin, onnistumisestaan riippuen. Rauhanliikkeen kannalta onnetonta on ollut, että sotilaat ja sotilaallisten ratkaisujen kannattajat ovat onnistuneet levittämään sellaista käsitystä, että juuri sotilailla olisi erityistä osaamista josta kriisinhallinnassa olisi apua", Aromaa arvioi. Hänen mukaansa sotilaista voi olla apua tilanteessa, jossa kriisi on käynnissä ja tilannetta täytyy rauhoittaa tai sotilaita voidaan tarvita suojaamaan siviilitoimijoita tai väestöä. Sotilaalliset ratkaisut eivät kuitenkaan voi olla pitkäaikaisia, eikä niiden varaan voi perustaa rauhanrakentamista tai konfliktien ratkaisuja.
"Ilmeisesti päättäjät eivät halua panostaa hitaaseen kehitysyhteistyöhön, jota rakennetaan ruohonjuuritasolta ylöspäin ja joka ottaa huomioon paikalliset tarpeet."
Aromaa totesi, että tällä hetkellä Afganistanissa Suomi käyttää siviilikriisinhallintaan 3 miljoonaa euroa ja sotilaalliseen kriisinhallintaan 15 miljoonaa. Sotilaalliseen kriisinhallintaan osallistui viime vuoden aikana 700 suomalaista sotilasta, siviilikriisinhallintaan 150 henkilöä.
Kristiina Rintakoski, Crisis Management Initiative CMIn vt. toiminnanjohtaja totesi, ettõ hänen järjestönsä on riippumaton kansalaisjärjestö, jonka toiminta keskittyy konfliktien ratkaisuun ja kestävän rauhan rakentamiseen. Yksi keskeinen toiminta-alue CMIlle on alueellisten organisaatioiden; EU:n ja AU:n ennakoivan diplomatian rauhanvälittämiskyvyn kehittäminen.
Välitystyön avulla tuetaan paikallisia rauhanprosesseja, joista kenties eniten julkisuudessa on ollut Acehin rauhanprosessi. Toisaalta CMI työskentelee Mustameren alueella kansalaisyhteiskunnan roolin vahvistamiseksi rauhanprosesseissa.
Rintakosken mukaan kriisinhallinnan laadun kannalta koulutus, paikallisen omistajuuden tukeminen sekä gender-näkökulma ja ihmisoikeuksien huomioiminen ovat keskeisiä. Hän kuitenkin kaipasi lisää resursseja kriisinhallinnan arvioinnin parantamiseen. Paneelikeskustelun otsikossa mainitun kriisinhallinnan vaikuttavuuden kehittäminen ilman arviointia on kuitenkin mahdotonta. Rintakoski pohdiskeli, mitä syvällinen ja laadukas konfliktianalyysi voisi pitää sisällään ja miten se tukisi operaatioiden suunnittelua ja arviointia.
EU:n kasvava rooli kriisinhallinnassa edellyttää, että EU vastuullisena toimijana ymmärtää nykyistä paremmin kriisinhallinnan vaikutuksia ja kestävyyttä, mutta myös mahdollisia kielteisiä sivuvaikutuksia:
"Ministerineuvoston sihteeristöön tulisi perustaa arviointiyksikkö, jonka tulee toimia yhteistyössä tutkimuslaitosten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Arviointiyksikön työn pohjalta olisi mahdollista kehittää kriisinhallinnan työkaluja", sanoi Rintakoski. CMI ja KATU ovat verkostoituneet Euroopan tasolla muiden konfliktinehkäisyjärjestöjen kanssa kattojärjestö European Peacebuilding liaison Officeen (EPLO).
Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) ilmastovastaava Leo Stranius toi esiin viisi ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kriisiä: ensinnäkin päästöt lisääntyvät nopeammin kuin pahimmissa ennusteissakaan on arvioitu, toiseksi kolmannes kaikista maapallon lajeista uhkaa kuolla sukupuuttoon ja korallit sekä Amazonian sademetsä häviävät ja jäätiköt sulavat. Kolmas uhkaava kriisi on se, ettõ miljardit ihmiset kärsivät vesipulasta ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät: tämä johtaisi satojen miljoonien ilmastopakolaisten virtaan. Neljänneksi ilmaston lämpeneminen uhkaa riistäytyä palautekytkentöjen seurauksena käsistä ja viidenneksi uhaksi hän nosti sen, että nykyiset poliittiset toimet eivät riitä uhkien torjumiseen.
Hyviäkin uutisia Straniuksen mukaan on: päästövähennyksille on vielä aikaa joitakin vuosia ja tarvittava teknologia on olemassa. Päästöjen vähentäminen on myös halpaa verrattuna tilanteeseen, jossa mitään ei tehdä. Ihmiset ovat myös valmiita muutokseen. Gallup-tutkimuksen mukaan (TNS 2009) esimerkiksi suomalaisia huolestuttaa eniten juuri ilmastonmuutos.
Frank Johansson, Amnestyn International Suomen osaston toiminnanjohtaja totesi, ettei halunnut puhua itsestäänselvyyksistä eli ihmisoikeuksien valtavirtaistamisesta tai siitä, että ihmisoikeuksiin pitää puuttua ajoissa, rankaisemattomuuden ongelmista tai asekaupasta.
"Sen sijaan haluan miettiä sitä, missä vaiheessa kriisien ennaltaehkäisy muuttui kriisinhallinnaksi. Niin sanottu Barcelonan raportti, jonka Mary Kaldorin tutkijaryhmä tuotti, toi keskusteluun uuden käsitteen "human security", inhimillinen turvallisuus. Peruskysymyksiä, joihin nyt pitää vastata ovat: Millaista on hyvä valta? Mitä voi olla neutraali interventio? Mikä on ajattelun malli auttamisessa? Yhtäkään valtiota ei ole rakennettu onnistuneesti ulkopuolisen väliintulon avulla", Johansson väitti.
Johansson viittasi Mark Duffieldin teoksiin ja kirjoituksiin[iii], joissa Duffield on muun muassa arvostellut kehitystyötä siitä, ettei tarkoituksena ole parantaa ihmisten elinoloja vaan hallita heitä.
"Politiikka on muuttunut policyksi, ennalta määrättyjen tavoitteiden toimeenpanoksi. Hallinto ja hallinta ovat sekoittuneet ja kieli neutralisoi valtaa. Apua antavat maat ja niiden kansalaiset puhuvat "kentästä" tarkoittaessaan niitä maita ja kansalaisia, joille apua annetaan. Tavoitteena tuntuu olevan nykyisten valta-asetelmien ja eriarvoisuuksien hallinta eli säilyttäminen ennallaan. Miksi kukaan ei enää puhu oikeudenmukaisuudesta", kysyi Johansson lopuksi.
Kirkon Ulkomaanavun rauhantyöstä vastaava Jussi Ojala kertoi aluksi KUAn tavoitteena olevan muuttaa maailmaa tekemällä tekoja ihmisarvon puolesta ja jotta heikoimmassa asemassa olevien ihmisarvoinen elämä toteutuisi:
"Sotatila, konflikti ja maan epävakaus ovat suurimpia ihmisen aiheuttamia uhkia ihmisarvolle ja ihmisten selviytymiselle. KUA pyrkii edistämään vakautta kolmen teeman kautta: turvattu toimeentulo, vakaa yhteiskunta, sekä oikeudet ja osallisuus."
KUAlla on Angolassa kehitysyhteistyön hankkeita, Kambodzassa humanitaarisen miinanraivauksen projekti sekä Sudanissa ja Lähi-idässä kansalaiskasvatuksen ja demokraattisten prosessien kehittämisen hankkeet. Tämän lisäksi ulkomaanavun toimintaan kuuluu vaikuttamistyö Suomessa, EUssa ja muulla kansainvälisellä tasolla.
Ojala mainitsi neljä keskeistä kriisinhallinnan haastetta: hauraat valtiot ja tilanteet sekä puuttuvat tai heikot valtiorakenteet; kansainvälisten toimijoiden koherentin toiminnan ja keskinäisen koordinaation puute; humanitaarisen avustustoiminnan riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistaminen sekä rauhanvälitys- ja sovittelutoiminnan yhteys kriisinhallintaan.
Avain menestyksekkääseen kriisinhallintaan on Ojalan mukaan paikallinen omistajuus. Kriisialueilla toimiva kansalaisyhteiskunta on usein ainoa palveluntuottaja ja paikalliset toimijat ovat paikalla ennen kriisiä, sen aikana ja myös kriisin jälkeen, kun kansainväliset toimijat vetäytyvät, tuoden näin toiminnalle jatkuvuutta. Hän viittasi Do-no-harm -periaatteeseen ja kysyi, miten parhaiten tuetaan valtiorakenteita ilman, että vedetään matto alta toimivilta rakenteilta. Ja kuinka parhaiten tuetaan kansalaisyhteiskunnan kapasiteetin kasvua ja roolia vakauden edistämisessä?
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja Jarno Limnéllin mukaan kylmän sodan ajan päättymisellä, globalisaatiolla ja syyskuun 2001 terrori-iskuilla on ollut huomattava merkitys suomalaiseen turvallisuusajatteluun. Tapahtumat ovat samanaikaisesti sekä kyseenalaistaneet perinteistä valtiokeskeistä sotilaallis-poliittista turvallisuusymmärrystä että luoneet yhteiskunnallista ilmapiiriä laajan turvallisuuden mukaisten uusien uhkien esiinmarssille. Vallalle on tullut ajatus, ettei perinteinen tapa ymmärtää turvallisuutta ja edistää sitä ei enää riitä.
Nykyisen laajan turvallisuuskäsityksen yhteydessä turvallisuusuhkien jaottelu on Limnéllin mukaan ongelmallinen, sillä käsityksen myötä uhkien sisältöä ei pystytä tarkoin määrittelemään: laaja turvallisuuskäsitys alkaa kattaa kaiken 'vanhusten liukastumisesta ulkoiseen uhkaukseen'. Lähes kaikista asioista ja ilmiöistä tehdään Limnéllin mukaan tänä päivänä uhkia; eri asioiden poliittista painoarvoa on pyritty tietoisesti nostamaan kutsumalla niitä 'uhkakuviksi'.
Limnéllin mukaan nämä muutokset vaikuttavat myös kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan konseptin kehittymiseen. Hänen mukaansa olisi tärkeää puhua kokonaisvaltaisesta turvallisuuspolitiikasta samalla kun puhutaan kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, sillä molemmat käsitteet ovat murrostilassa. Kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan toiminta edellyttää laajaa työkaluvalikoimaa, kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä uudenlaista ajattelutapaa. Toki ongelmiltakaan ei voida välttyä lähennettäessä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan toimia, sillä juurtuneet asenteet saattavat sumentaa kaukonäköisyyttä ja molemminpuoliset odotuksetkin ovat usein epärealistisia.
Limnéllin mielestä Suomen kriisinhallinnan tavoitteiden tulisi olla selvästi esillä, vaikka kriisinhallinnan poliittisuus sekä motiivit - 'doing good' tai kansalliset intressit - vaikuttavat oleellisesti valittaviin kriisinhallinnan työkaluihin sekä toimintoihin. Tavoitteista tulisi myös keskustella julkisesti. Esimerkkitapaukseksi Limnéll nosti Afganistanin. Miksi Afganistan on tärkeä Suomelle? Minkälaisen kriisinhallintaprofiilin Suomi haluaa itselleen muodostaa?
Heli Kanerva, ulkoasiainministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikön varapäällikkö, avasi oman puheenvuoronsa kertomalla lyhyesti parhaillaan menossa olevista operaatioista, joissa Suomi on mukana noin 700 sotilaalla ja 150 siviilikriisinhallinnan asiantuntijalla. Kansainväliselle kriisinhallintatoiminnalle on laajasti kysyntää. Vastaavasti suomalaisella kriisinhallinnan ammattilaisilla on hyvä maine. Suomella on pitkät perinteet ja hyvät kokemukset sotilaallisesta kriisinhallinnasta sekä innovatiivisuutta siviilikriisinhallinnan kehittämisessä, kuten kansallisen siviilikriisinhallintastrategian luominen osoitti.
Päivän toiseen kysymykseen kriisinhallinnan kriisiajoista Kanerva vastasi, että kriisinhallinta voi olla kriisissä kansainvälisen talouskriisin takia. Lisäksi hänen mukaansa eräänlaisen kriisin muodostaa resurssien saatavuus. Miten turvataan se, että Suomi kykenee jatkossakin tarjoamaan riittävästi asiantuntijoita vaativiin tehtäviin? Tarvitaankin jatkuvaa koulutustoimintaa uusien kriisinhallinnan asiantuntijoiden löytämiseksi.
Kriisinhallinta on muodostunut entistä haasteellisemmaksi. Tässä yhteydessä puhutaan kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta, johon myös sovittelu- ja välitystoiminta voidaan lukea. Samalla kiinnitetään huomiota vuoropuheluun kansalaisyhteiskunnan kanssa. Kanervan mukaan kriisinhallintaa pyritään lisäksi kehittämään huomioimalla yhä enemmän jo aikaisemmissakin puheenvuoroissa esille tulleet käsitteet 'vaikuttavuus' ja 'lessons learned'.
Seminaarin päätti CMCFinlandin johtaja Ari Kerkkänen kertomalla Kriisinhallintakeskuksen koulutus- ja rekrytointitilanteesta. Erityyppisiä siviilikriisinhallinnan kursseja Kriisinhallintakeskus järjestää vuosittain lähes 30. Lokakuun puolivälissä tulee kansallisessa kriisinhallintastrategiassa mainittu 150 sekondeeratun asiantuntijan tavoiteraja täytetyksi. Kerkkänen korosti, että siviilikriisinhallinnan toiminnan kehittämisessä KATUn ja Kriisinhallintakeskuksen yhteistyö on tärkeää.
----
[i] YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2000 päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus". Se käsittelee naisten asemaa ja oikeuksia konflikteissa, rauhan rakentamisessa ja konfliktien ehkäisyssä. Se velvoittaa jäsenvaltioita vahvistamaan naisten roolia konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa, sekä lisäämään merkittävästi heidän osuuttaan näitä asioita koskevassa päätöksenteossa ja missioissa. Päätöslauselma velvoittaa myös integroimaan sukupuolinäkökulman rauhanturvaoperaatioihin ja antamaan rauhanturvahenkilöstölle erityiskoulutusta naisten ja lasten suojelusta, tarpeista ja ihmisoikeuksista konfliktitilanteissa.
[ii] Sadankomitea on vuonna 1963 perustettu pasifistinen ja antimilitaristinen rauhanjõrjestö. Se tekee vaikuttamistyötä, jotta Suomi olisi aktiivinen rauhan, turvallisuuden, ihmisoikeuksien ja vakauden edistäjä globalisoituvassa maailmassa.
[iii] Duffieldin kirjoituksia ja julkaisuja ovat mm. 'Lunching with Killers: Aid, Security and the Balkan Crisis', Carl-Ulrich Schierupin toimittamassa kirjassa Scramble for the Balkans: Nationalism, Globalism and the Political Economy of Reconstruction (Macmillan, 1999); Global Governance and the New Wars (2001); Development, Security and Unending War (2007).