Turkki on tärkeä turvallisuuskumppani EU:lle
Bonzannin ja I Araksen mukaan eurooppalaisten ja muslimien suhteita leimaa yhä vastakkainasettelu, joka juontaa juurensa ristiretkistä asti. 11.9. terroristi-iskut ja islamilaisten maahanmuuttajien vaikeudet integroitua Eurooppaan ovat vahvistaneet vastakkainasettelua entisestään. Todellisuudessa Euroopan ja Turkin suhteita on viime vuosikymmeninä kuvannut paremmin yhteistyö kuin vastakkainasettelu. Tämä totuus on kuitenkin jäänyt negatiivisten huomiota herättävien tapahtumien uutisoinnin varjoon.
Bonzanni ja I Aras korostavat, että Turkin kanssa tehtävän yhteistyön rajoittaminen olisi Euroopalle haitallista, sillä Turkki on EU:lle erittäin tärkeä taloudellinen ja poliittinen kumppani. Turkilla on poikkeuksellinen strateginen sijainti, jota se on pyrkinyt etenkin viime vuosina hyödyntämään. Turkin vuosia kestänyt poliittinen muutos kulminoitui vuonna 2003, kun pääministeriksi valittiin Recep Tayyip Erdoğan. Maa on myös vahvistanut kansainvälistä taloudellista asemaansa.
Viime vuosikymmen oli Turkille taloudellinen menestys: sen vuosittainen BKT:n nousu oli keskimäärin 6,6 % vuosina 2001-2008. Taloudellisen kukoistuksen kausi on yhdistynyt nopeaan integroitumiseen maailmantalouteen. EU on Turkin suurin kauppakumppani, ja Turkki on tärkeässä roolissa etenkin energiakaupassa. Se on onnistunut luomaan sijaintinsa ansiosta aseman, jossa se toimii siltana maailman suurimpien öljyn tuottajien ja kuluttajien välillä. Turkin kaavaillaan saavuttavan yhä tärkeämpi rooli myös maakaasukaupassa.
Vaikka loistava geostrateginen sijainti edistää Turkin taloutta, se luo maalle myös turvallisuusuhkia. Monet Turkin naapurimaat ovat epävakaita, ja terrorismin uhka on jatkuvasti läsnä. Nämä uhkat vaativat Turkilta vahvaa sotilaallista valppautta. Bonzanni ja I Aras ehdottavatkin, että EU:n ja Turkin tulisi parantaa molempia hyödyttävää turvallisuusyhteistyötä, jonka keskuksena olisi energiayhteistyö eurooppalaisten ja muslimimaiden välillä.
Tämä edellyttää Bonzannin ja I Araksen mukaan sitä, että Turkki osallistuu enemmän kansainvälisten organisaatioiden toimintaan. Tehokkaampi osallistuminen kansainvälisissä organisaatioissa mahdollistaisi Turkille paremman neuvotteluaseman roolistaan ja oikeuksistaan kansainvälisellä areenalla. Lisäksi Turkin on tehtävä poliittisen muutoksen prosessistaan läpinäkyvämpi. Sen on vakuutettava Nato ja EU siitä, ettei muutoksessa ole kyse modernin ottomaanien valtakunnan luomisesta, vaan uusi Turkki tulee noudattamaan demokraattisia arvoja.
Huolimatta turvallisuusyhteistyön molemminpuolisesta hyödystä, Eurooppa on pikemminkin marginalisoinut Turkin roolia turvallisuus- ja puolustuspolitiikassaan, Bonzanni ja I Aras toteavat. Tämä on seurausta muun muassa siitä, että Naton, ja siten myös Turkin, läsnäolo eurooppalaisessa turvallisuushallinnassa on vähentynyt sitä mukaa, kun EU on kehittänyt omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa.
Vaikka EU luokin itsenäisempää turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, Turkin ulossulkemisella eurooppalaisesta turvallisuusidentiteetistä olisi vakavia seurauksia, varoittavat Bonzanni ja I Aras. Esimerkiksi jos Turkki vetäisi pois EU-jäsenhakemuksensa, Euroopan turvallisuuspolitiikan toimivuus saattaisi huomattavasti heikentyä, etenkin jos ottaa huomioon Turkin ainutlaatuisen sijainnin ja alueelliset suhteet. Lisäksi Turkin ja EU:n välinen turvallisuusyhteistyö on elintärkeää, jos alueella syttyy konflikti ja siihen halutaan vastata tehokkaasti.
Bonzannin ja I Araksen mukaan Euroopan tulisikin hyväksyä Turkin "erilaisuus" yrittämättä muuttaa sitä. EU:n ja Turkin suhdetta luonnehtii yhä epäluottamus, mutta tällaiset epäilykset tulisi hylätä, sillä Turkki on aloittanut ulkopolitiikkansa muutoksen jo vuosikymmeniä sitten. Euroopan ja muslimimaiden turvallisemman suhteen rakentamiseksi Turkkia pitäisi integroida Euroopan turvallisuus- ja energiapolitiikkaan sekä alueellisiin päätöksentekoprosesseihin entistä enemmän. Vain yhteisen päättäväisen pyrkimyksen kautta Euroopan ja muslimimaiden väliset suhteet ovat vakaalla pohjalla.