Kansalaisjärjestöt ja siviilikriisinhallinta
Kaikkia toimijoita - niin valtiollisia, kansainvälisiä järjestöjä kuin kansalaisyhteiskuntaakin - tarvitaan hoitamaan niille parhaiten kuuluvia tehtäviä. Jotta siviilikriisinhallinta onnistuisi mahdollisimman hyvin, tarvitaan ennen kaikkea eri toimijoiden välistä koordinaatiota ja yhteistyötä.
Keskeisin kansalaisjärjestöjen toiminnan muoto ennen kriisiä on kehitysyhteistyö kaikissa sen eri muodoissa. Tässä yhteydessä toimintaa voitaisiin kuvata paikallisen kansalaisyhteiskunnan rakenteiden tukemisena mm. kansalaisjärjestökentän toiminnan edellytyksiä kehittämällä ja toimintaa tukemalla.
Erityisesti aseellisen konfliktin ollessa kyseessä on useiden kansalaisjärjestöjen toiminta kriisialueella usein lähes mahdotonta. Kansalaisjärjestöjen kädet eivät kuitenkaan kriisin akuuteimmassakaan vaiheessa ole aivan sidotut. Keskeinen toiminnan muoto kriisin akuutissa vaiheessa onkin katastrofiapu ja pakolaisapu, joita tietyt suuremmat ja voimavaroiltaan merkittävämmät kansalaisjärjestöt kykenevät varsin tehokkaasti antamaan.
Järjestöt usein työskentelevät paikallisten, kriisistä kärsivien ihmisten kanssa, joiden täytyy elää alueella senkin jälkeen, kun sotilaat, avustustyöntekijät ja muut "siviilikriisinhallitsijat" poistuvat alueelta. Kansalaisjärjestöt pyrkivät yhteistyössä paikallisten ihmisten kanssa rakentamaan hyvän elämän edellytyksiä kaikille: turvaamaan hengissä säilymistä, rakentamaan terveydenhuoltoa, koulutusjärjestelmiä ja sosiaaliverkostoja, kehittämään osallistumista ja demokratiaa sekä valvomaan ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteutumista. Tällä työllä usein ehkäistään kriisien uudelleensyttymistä.