Siviilikriisinhallinta
Siviilikriisinhallinta on siviilien tekemää kriisinhallintatyötä. Siviilikriisinhallinnan tulee olla kriisinhallintavalikoimissa aina ensisijainen. Sotilaallisen kriisinhallinnan tulee siis olla alisteinen siviilitoiminnoille. Toisaalta luomalla edellytykset siviilien harjoittamalle kriisinhallinnalle ja toisaalta toimimalla viimeisenä mahdollisuutena vakavan väkivaltaisen konfliktin ehkäisemiseen mikäli siviilitoimin ei ole päästy toivottavaan tulokseen.
Euroopan unioni on määritellyt siviilikriisinhallinnan Feiran Eurooppa-neuvoston päätöksellä neljään osa-alueeseen: poliisiyhteistyö, oikeusvaltion periaatteiden edistäminen, siviilihallinto ja siviilien suojeleminen. Brysselissä marraskuussa 2004 järjestetyssä nk. voimavarakonferenssissa monitorointi ja tuki EU:n erityisedustajille hyväksyttiin unionin uusiksi siviilikriisinhallinnan osa-alueiksi.
Siviilikriisinhallinta nousi terminä ja myös sisältönä laajempaan keskusteluun Suomen ja Ruotsin ulkoministereiden tehtyä aloitteen EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämisestä 1990-luvun lopulla. EU pyrkii kehittämään kokonaisvaltaista kriisinhallintaa huomioiden siviilipuolen toimet yhtälailla sotilaallisten toimien rinnalla.
Epäselvyyttä kuitenkin tuntuu vallitsevan siitä, mitä kaikkea siviilikriisinhallinnalla tarkoitetaan ja keitä nämä "siviilit" ovat. Periaatteessa lähdetään siitä, että kaikki kriisinhallinta, jota eivät toteuta sotilaalliset organisaatiot, on siviilien toimintaa.
EU:ssa kehitetty siviilikriisinhallinnan nopean toiminnan valmiutta kouluttamalla erityisiä siviilipuolen CRT-joukkoja (Civilian Response Team), jotta voitaisiin reagoida kriisitilanteisiin mahdollisimman nopeasti.